taivutetun

Taivutetun on suomen kielen sana, joka edustaa muotoa taivutettu + genetiivi (taivutetun). Perusmerkityksessä se on partisiipin muoto verbistä taivuttaa, joka tarkoittaa sekä kieliopillista taivuttamista (muotoilu, taivutus) että fyysistä taivuttamista (kääntäminen tai taivuttaminen). Genetiivimuoto ilmaisee omistusta tai suhdetta, esimerkiksi lauseessa taivutetun sanan muoto = "taivutetun sanan muoto" (the form of the inflected word).

Morfologisesti taivutetun muodostuu verbin vartalosta taivuta + partisiippipääte -ttu (taivutettu) + genetiivin pääte -n. Sitä käytetään sekä kieliopillisissa kuvauksissa että arkikielessä: kielitieteessä esimerkiksi taivutetun sanan tunnus, ja fyysisessä kielessä esimerkiksi taivutetun tangon pinta. Vastineita ovat nominatiivi taivutettu, partitiivi taivutettua ja monikon muodot taivutetut / taivutettujen.

Termi esiintyy usein kieliopin, morfologian ja luonnollisen kielen käsittelyn yhteyksissä, koska genetiivimuotoja käsitellään muun muassa taivutustaulukostoissa, sanalaskennassa ja lemmatisoinnissa. Käytön merkitys määräytyy kontekstista: se voi viitata kieliopilliseen muotoon tai konkreettiseen, fyysisesti taivutettuun objektiin.