taideperinteitä

Taideperinteet ovat kulttuurien pitkälle kehittyneitä käytäntöjä, ilmaisutapoja ja tietämyksen muotoja, jotka liittyvät tietyn yhteisön historiaan ja identiteettiin. Ne välittyvät sekä käytännön opastuksena että rituaaleina, ja ne voivat ilmetä visuaalisen taiteen, esittävän taiteen, käsityön ja materiaalikulttuurin alueilla. Taideperinteisiin kuuluu sekä vanhojen taitojen ylläpito että uudenlaisten ilmaisuja yhdistävien tapojen syntyminen; ne voivat olla sekä säilyttäviä että muuntautuvia. Esimerkkejä ovat kansanmusiikki ja pelimannikulttuuri, kansantanssi, runolaulu, sekä käsityöt kuten puu-, tekstiili-, keramiikka- ja metallityöt sekä kirjonta ja kudonta. Rituaaleihin, juhliin sekä arkiseen elämään liittyvät ilmaisut ovat myös osa taideperinteitä.

Käytännön siirtäminen muodostaa perinteen ydin: perheet ja ammattikuntaopiston opettajat, työpajat ja seurat, kansalais- ja kulttuurilaitokset sekä arkistot ja museot. Nykyään digitaalinen media ja sosiaalinen verkostoituminen helpottavat myös opastusta ja tallennusta. Taideperinteiden säilyttäminen on osa kulttuuriperinnön suojelua: sekä kansallinen että kansainvälinen huomio, kuten UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön sopimukseen liittyvät toimet, tukevat dokumentointia ja resursseja.

Ne vaikuttavat yhteisöjen identiteettiin ja oppimiseen, sekä voivat tarjota yhteyksiä talouteen esimerkiksi käsityö- ja kulttuuripalveluiden sekä matkailun kautta. Samalla perinteet kehittyvät vuorovaikutuksessa nykyaikaisen taiteen ja globaaleiden virtauksien kanssa.