taidemusiikki

Taidemusiikki tarkoittaa länsimaista korkeakulttuurimusiikkia, jota on sävelletty ja esitetään pääasiassa konserttikeskuksissa. Teokset kirjoitetaan nuoteille ja niiden tulkinta edellyttää koulutettua esiintyjäryhmää sekä usein kapellimestarin johtamaa tulkintaa. Taidemusiikki kattaa klassisen musiikin perinteet sekä niiden kehittymisen barokista nykypäivään.

Keskeisiä muotoja ovat sinfoniat, konsertot, sonaatti, kamarimusiikki sekä ooppera ja oratorio. Esitysmuodot vaihtelevat suuresta orkesterikonsertista kamarimusiikkiin sekä yksilöesiintyjien performansseihin, usein pianistien tai laulajien kanssa. Teokset esitetään orkestereiden, kamarimusiikkiyhtyeiden sekä solistien ja lauluyhtyeiden toimesta.

Historia ja kehitys ulottuvat keskiaikaan ja renessanssiin, jolloin lauluteksteihin ja liturgisiin teoksiin syntyi polyfonia ja monia sävellystekniikoita. Barokki toi monimutkaisia kontrapunktisia rakenteita ja suuria muotokokonaisuuksia. Klassinen ja romanttinen aika korostivat muodon selkeyttä ja ilmaisun voimaa sekä orkesterin ja sooloäänien roolia. 1900-luku toi uusia suuntauksia, kuten atonaalisuuden, serialismin, ekspressionismin ja minimalismin sekä laajennetumpia esitystapoja. Nykytaidemusiikki sisältää hyvin erilaista kokeellista ja sävellettyä ilmaisua.

Suomessa taidemusiikki kuuluu keskeisiin kulttuurialan perinteisiin. Sitä esittävät suurimmat orkesterit kuten Helsingin kaupunginorkesteri, Suomen Kansallisooppera sekä useat kaupunginorkestereita ja kamarimusiikkiryhmät. Taidemusiikkikoulutus ja -tutkimus ovat tärkeä osa yliopisto- ja konservatoriojärjestelmää. Suomalaisten säveltäjien, kuten Jean Sibeliuksen, Einojuhani Rautavaaran ja Kaija Saariahon, kansainvälinen asema sekä heidän teostensa säännöllinen esilletuominen ovat lisänneet maan näkyvyyttä taidemusiikissa.

---