taidegrafiikan

Taidegrafiikka is visuellisen taiteen ala, jossa kuva tuotetaan painamalla mustetta matriisista, jonka pinta on valmistettu tai kaiverrettu taiteilijan toivomalla tavalla. Matriisi voi olla levy (metalli tai puu), kivi tai sileä pinta, ja painatus tehdään siten, että inkki siirtyy paperille. Taidegrafiikka yhdistää teknisen toistettavuuden ja käsityöllisen ilmaisuvoiman.

Taidegrafiikan päätekniikat voidaan jaotella neljään ryhmään. Relief-painatuksessa kuva on kohoavalla pinnalla, ja inkki siirtyy siitä paperille; esimerkkejä ovat puupiirrokset ja linolaatta- tai linopyörykkeet. Syväpainatuksessa kuva on upotettu levyn uriin, ja paperi puristetaan inkissä olevan pinnan kohdalle; tyypillisiä tekniikoita ovat etsaus (etsaustekniikat), kuivapainatus sekä akvatinta. Litografiassa kuva on tasaiselle planeerille pinnalle tehty ja vedostus perustuu rasva–vesi-kaksinkertaisuuteen. Serigrafiassa käytetään shablonia tai vegora, ja inkki siirtyy kankaalle tai paperille läpi näytöstä.

Käytännössä taidegrafiikka mahdollistaa sekä yksittäisten taideteosten että rajoitettujen sarjojen valmistamisen, ja useat taidemaalarit käyttävät grafiikkaa sekä omien ajatustensa ilmaisun että teosten kopiointien välineenä. Prosessi huomioi sekä muodon että teknisen toistettavuuden, ja se saattaa sisältää usein käsityö- sekä korjausvaiheita.

Historian osalta taidegrafiikka juurtui Euroopassa renessanssin aikoihin, ja 1800- ja 1900-luvuilla se kehittyi merkittävästi modernin taiteen ilmaisuvälineeksi. Suomessa taidegrafiikka on ollut tärkeä osa kuvataiteen koulutusta ja tuotantoa, ja siihen liittyy sekä taiteilijoiden yksilöllinen ilmaisutapa että laajempi julkaisu- ja taideteosten tuotanto. Taidegrafiikkaa opiskellaan sekä akateemisissa oppilaitoksissa että yksittäisissä ateljeissa, ja tekniikoiden tuntemus on keskeinen osa monien taiteilijoiden työskentelyä.