Syväpainatuksessa

Syväpainatus on graafisen taiteen tekniikka, jossa kuvat syntyvät metallilevylle tehtyjen syvennyksien kautta. Muste täyttää nämä kuopat ja pinta pyyhitään, jolloin muste jää vain syvennyksiin. Painaessa paperi siirtyy levyn kautta, jolloin kuva siirtyy kertalleen paperille. Tästä syntyvät tarkat linjat ja harmaat sävyvaihtelut.

Syväpainatukseen kuuluu useita tekniikoita. Päämuodot ovat kaiverrus (levyn kuoppiin leikataan kuvia), etsaus (levy syvennetään hapoilla), kuivapiirto (piirto tehdään suoraan levyn pintaan ilman esikäsittelyä), mezzotinto (levylle muodostetaan rakeinen pinta laajoja varjoja varten) sekä akvatinta (tasaisia, harmaita sävyjä). Näitä tekniikoita voidaan yhdistää saman kuvan toteuttamiseksi.

Materiaalit ja laitteet ovat kapealla alueella. Levy on tavallisesti kuparia tai sinkkiä, ja joskus terästä. Muste on öljyistä ja levytys tehdään painokoneella, jossa paperi ja levy painautuvat yhteen suurella paineella. Painopaperi on usein kuitupaperia, laadittu sopivaksi kuvan lukuun ja säilyvyyteen.

Prosessi etenee tyypillisesti näin: levy valmistellaan ja kuva piirtää tai kaiverretaan siihen; haluttaessa käytetään erilaisia kemiallisia tai mekaanisia keinoja syvennyksiin. Muste täytetään levyyn, ylimääräinen muste pyyhitään pois ja paperi asetetaan levyn päälle; lopuksi paperi painetaan voimakkaasti, jotta kuva siirtyy. Valmiit painojäljet kuivuvat ja ne voivat muodostaa sarjoja.

Historian juuret ulottuvat 1400-luvulle Eurooppaan. Merkittäviä mestareita ovat Rembrandt ja Francisco Goya. Syväpainatus on sittemmin kehittynyt monipuoliseksi tekniikaksi, jolla voidaan saavuttaa sekä tarkkaa linjaa että laajoja, herkkävarjostettuja alueita.