tärkkelyspolymeerit

Tärkkelyspolymeerit ovat luonnollisia polymeerejä, jotka koostuvat glukoosiyksiköistä, jotka ovat liitetty toisiinsa glykosidisin sidoksin. Tärkkelys on yksi yleisimmistä hiilihydraateista, jota esiintyy kasveissa ravinnon varastomuotona. Kemiallisesti tärkkelys on sekoitus kahta erilaista polysakkaridia: amyloosia ja amylopektiiniä. Amyloosi on lineaarinen polymeeri, kun taas amylopektiini on haarautunut polymeeri.

Tärkkelyspolymeerit ovat biohajoavia ja uusiutuvia resursseja, mikä tekee niistä houkuttelevan vaihtoehdon synteettisille polymeereille. Niitä voidaan tuottaa monista eri lähteistä, kuten maissista, perunasta, riisistä ja vehnästä. Tärkkelyksen ominaisuudet, kuten liukoisuus, viskositeetti ja kyky muodostaa geelejä, riippuvat sen koostumuksesta (amyloosin ja amylopektiinin suhde) sekä molekyylikokosta.

Sovellusalueita tärkkelyspolymeereille on monia. Elintarviketeollisuudessa niitä käytetään sakeuttajina, stabilointiaineina ja sakeuttimina. Paperi- ja tekstiiliteollisuudessa niitä käytetään liima-aineina ja pintakäsittelyyn. Lisäksi niitä hyödynnetään biohajoavien muovien, lääkkeiden ja liimojen valmistuksessa. Kemiallisella tai entsymaattisella käsittelyllä tärkkelyksen ominaisuuksia voidaan muokata tiettyihin käyttötarkoituksiin sopiviksi. Tärkkelystä voidaan myös muokata fysikaalisesti tai kemiallisesti esimerkiksi lämpökäsittelyn tai hapettamisen avulla.