sääntelytukikohdat

Sääntelytukikohdat ovat sääntelyn taustalla vaikuttavia perusteita ja ohjaavia kehyksiä, joita viranomaiset ja lainsäätäjät käyttävät päätöksenteon tukena. Termi viittaa siihen, millaiset oikeudelliset, taloudelliset, yhteiskunnalliset ja perustuslailliset tekijät muodostavat perustan valittujen säädösten tarpeelle, oikeellisuudelle ja kohdentamiselle. Tukikohdat toimivat sekä sääntelyn oikeusperustana että sen politiikan tavoitteiden ja vaikutusten selittämisen välineenä.

Sääntelytukikohdat voivat olla useita. Oikeudellisia tukikohdat voivat syntyä lainsäädäntö-, perustus- tai viranomaisvaltuuksista. Tavoitteelliset tukikohdat liittyvät yleiseen etuun, kuten kuluttajansuojaan, kilpailun edistämiseen, turvallisuuteen, ympäristönsuojeluun tai julkiseen järjestykseen. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset tukikohdat voivat tarkastella markkinoiden epäonnistumisia, informaatio-epätasapainoa sekä kustannus–benefiittivaikutuksia. Tukikohdat voivat esiintyä yhdessä ja ne arvioidaan erityisesti sääntelyn vaikutusarvioinneissa.

Käytännössä sääntelytukikohdat ohjaavat sääntelyn instrumentteja, laajuutta ja kohdentamista sekä vaikuttavuuden seurantaa. Ne auttavat määräämään, onko sääntelyä tarpeen, mitä tavoitteita sen tulee saavuttaa ja kuinka tullee mitata onnistuminen. Tukikohdat ovat myös ratkaisevia oikeudellisen ja demokraattisen vastuullisuuden kannalta, sillä niiden kautta sääntelyä voidaan puolustaa ja tarkistaa tulevaisuudessa.

Sääntelytukikohdat voivat kohdistua monille aloille, kuten energiateollisuuteen, telekommunikaatioon tai finanssialaan, joissa ne sekä oikeudellistavat että käytännölliset perusteet ovat keskeisiä sääntelyn suunnittelussa.