säteilyturvallisuusperiaatteita

Säteilyturvallisuusperiaatteet ovat joukko perusohjeita, joiden tarkoituksena on varmistaa ionisoivan säteilyn turvallinen käyttö ja minimoida siihen liittyvät riskit ihmisille ja ympäristölle. Nämä periaatteet ovat kansainvälisesti hyväksyttyjä ja muodostavat perustan säteilylainsäädännölle useimmissa maissa.

Ensimmäinen keskeinen periaate on oikeuttaminen, eli kaiken säteilyn käytön on oltava perusteltua. Tämä tarkoittaa sitä, että säteilyn käytöstä saatavan hyödyn on oltava suurempi kuin sen mahdollisesti aiheuttamat haitat. Esimerkiksi lääketieteellisissä toimenpiteissä säteilytutkimusten hyödyt potilaan terveydelle ovat yleensä suuremmat kuin säteilystä koituvat riskit.

Toinen periaate on optimointi. Säteilyannokset on pidettävä niin pieninä kuin se on käytännössä mahdollista ottaen huomioon sosiaaliset ja taloudelliset tekijät. Tätä kutsutaan usein ALARA-periaatteeksi (As Low As Reasonably Achievable). Tämä toteutetaan muun muassa käyttämällä asianmukaisia suojauksia, lyhentämällä altistusaikoja ja lisäämällä etäisyyttä säteilylähteeseen.

Kolmas periaate on annosrajoitus. Kaikille henkilöille, jotka altistuvat ionisoivalle säteilylle, on asetettu enimmäisannosrajat. Nämä rajat on suunniteltu suojelemaan väestöä ja työntekijöitä säteilyn haitallisilta terveysvaikutuksilta. Annosrajat ovat yleensä tiukempia ammattimaisesti säteilylle altistuville kuin väestölle.

Näiden periaatteiden noudattaminen vaatii jatkuvaa valvontaa, koulutusta ja asianmukaisten turvallisuusmenettelyjen toteuttamista kaikissa säteilyä käyttävissä toiminnoissa.