säteilylainsäädännölle

Säteilylainsäädäntö viittaa lakeihin ja säädöksiin, jotka säätelevät ionisoivan ja ei-ionisoivan säteilyn käyttöä, hallintaa ja turvallisuutta. Tavoitteena on suojella ihmisiä ja ympäristöä säteilyn mahdollisilta haitallisilta vaikutuksilta samalla kun sallitaan säteilyn hyödylliset sovellukset. Tällainen lainsäädäntö on usein kansainvälisten suositusten, kuten Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) ja Kansainvälisen radiologisen suojelukomission (ICRP) ohjeiden pohjalta kehitettyä.

Keskeisiä säteilysuojelun periaatteita ovat perusperiaatteiden lisäksi annosrajat, joiden tarkoituksena on rajoittaa altistumista työssä ja väestölle. Lainsäädäntö kattaa laajan kirjon toimintoja, mukaan lukien lääketieteellinen kuvantaminen ja hoito, teollisuuden säteilysovellukset, tutkimus ja ydinvoiman käyttö. Se määrittää vaatimukset säteilylähteiden luville, turvallisuusmenettelyille, henkilöstön koulutukselle ja säteilymonitoroinnille.

Suomessa säteilyturvallisuudesta vastaa pääasiassa Säteilyturvakeskus (STUK). Säteilylaki ja siihen liittyvät asetukset muodostavat maan säteilylainsäädännön rungon. Lainsäädännön noudattamista valvotaan säännöllisin tarkastuksin ja muilla valvontakeinoilla. Tavoitteena on varmistaa, että säteilyn käyttö on turvallista ja että kaikki säteilyriskit minimoidaan.