säteilyriskistä

Säteilyriski viittaa haittoihin, joita voi aiheutua ionisoivan säteilyn tai muun tyyppisen säteilyn altistumisesta. Ionisoiva säteily, kuten röntgensäteily ja gammasäteily, voi vahingoittaa solujen DNA:ta, mikä lisää syövän tai perinnöllisten sairauksien riskiä. Säteilyn lähteitä ovat luonnolliset lähteet, kuten maaperän radioaktiivisuus ja kosmisen säteilyn, sekä keinotekoiset lähteet, kuten lääketieteelliset kuvantamismenetelmät, ydinvoimalat ja teollisuuden sovellukset.

Säteilyriskin arvioinnissa otetaan huomioon sekä säteilyn annos että altistuksen kesto. Pienetkin säteilyannokset voivat lisätä riskiä, vaikkakin hyvin vähän. Suuremmat annokset voivat aiheuttaa akuutteja terveysongelmia, kuten säteilysairautta. Riski riippuu myös yksilöllisistä tekijöistä, kuten iästä ja terveydentilasta.

Suojautuminen säteilyltä perustuu kolmeen periaatteeseen: etäisyyden lisäämiseen lähteestä, altistuksen ajan lyhentämiseen ja suojaavan materiaalin käyttämiseen. Lääketieteellisissä toimenpiteissä pyritään minimoimaan potilaan ja henkilökunnan säteilyannos käyttämällä asianmukaisia suojavarusteita ja tekniikoita. Ympäristössä säteilyturvallisuudesta vastaavat viranomaiset valvovat säteilytasojen pysymistä turvallisina.