säteilymittareiden

Säteilymittareiden on laite- tai järjestelmä, jolla mitataan ionisoivaa säteilyä ja usein muunnetaan mitta visuaaliseksi tai numeraaliseksi tiedoksi. Ne voivat antaa tietoa säteilylähteen voimakkuudesta, sijainnista, dossista tai aktiivisuudesta. Käyttötarkoitukset vaihtelevat henkilökohtaisesta säteilymittauksesta yksiköihin, joita käytetään tilan tai prosessin turvallisuuden valvontaan.

Yleisimmät mittaustavat perustuvat ionisaatioon, valon emission tai puolijohdeilmiöiden hyödyntämiseen. Gas-filled detectors kuten Geiger–Müller (GM) -putket ja ionisaatiohermot mittaavat ionisaatioa tapahtuvien ionien määrää. Scintillaatio-detektorit käyttävät scintillaatiota ja fotomelua signaalin tuottamiseen. Puolijohteiset detektorit tarjoavat usein energiasidonnaisempaa mittauskykyä. Henkilökohtaiset dosimetrit, kuten filmi-, OSL- tai TLD-laitteet sekä elektroniset dosimetrit, mittaavat altistuksen kertymää työssä.

Mittaukset voivat koskea erilaisia suureita: säteilyaltistus (exposure), annosnopeus (dose rate), vastaanotettu annos (absorbed dose) ja annosvastus (dose equivalent). Yksiköitä ovat pääasiassa sievert (Sv) ja gray (Gy), sekä aktiivisuutta kuvaavat becquerelit (Bq). Mittausten tulokset pyritään viranomaisten ja standardien mukaisiin, ja laitteet ovat kalibroituja ja havainnollistettuja luotettavuuden varmistamiseksi.

Säteilymittareita käytetään laajasti ydinvoimaloissa, sairaaloissa, tutkimuslaitoksissa, ympäristön seurantaan sekä hätäsäteilytilanteissa. Kalibrointi ja jäljitettävyys kansallisiin metrologisiin instituutioihin ovat keskeisiä laadunvarmistuksen osa-alueita, ja laitteiden ominaisuuksiin, kuten herkkyyteen, energiasidonnaisuuteen ja taustakorrektioihin, kiinnitetään huomiota.