säilöntäprosessit

Säilöntäprosessit ovat menetelmiä, joilla ruokaa tai muita orgaanisia materiaaleja käsitellään pilaantumisen estämiseksi ja säilyvyyden pidentämiseksi. Näiden prosessien tarkoituksena on hidastaa tai pysäyttää mikro-organismien, kuten bakteerien, sienten ja hiivojen, kasvua sekä kemiallisia reaktioita, jotka voivat muuttaa materiaalin laatua. Säilöntä on keskeistä elintarviketeollisuudessa, lääketeollisuudessa ja maataloudessa.

Yleisimpiä säilöntämenetelmiä ovat fyysiset ja kemialliset prosessit. Fyysisiä menetelmiä ovat muun muassa jäähdytys ja pakastus, jotka hidastavat mikro-organismien toimintaa alentamalla lämpötilaa. Kuivaus poistaa kosteutta, joka on välttämätöntä useimmille mikro-organismeille kasvaa. Lämpökäsittely, kuten pastörointi ja sterilointi, tuhoaa mikro-organismeja korkeilla lämpötiloilla. Myös säteilyä voidaan käyttää mikro-organismien tuhoamiseen.

Kemiallisia säilöntämenetelmiä ovat esimerkiksi suolan ja sokerin käyttö, jotka alentavat veden aktiivisuutta ja tekevät ympäristöstä epäsuotuisan mikro-organismien kasvulle. Etikkahappo ja muut hapot alentavat pH-arvoa, mikä estää monien haitallisten mikrobien lisääntymistä. Myös erilaisia säilöntäaineita, kuten bentsoaatit ja sulfitit, käytetään laajalti elintarvikkeiden säilyvyyden parantamiseksi. Lisäksi savustus ja fermentointi ovat perinteisiä säilöntämenetelmiä, jotka perustuvat sekä kemiallisiin että biologisiin mekanismeihin.