syvävarastointi

Syvävarastointi, myös tunnettu nimellä *deep storage*, viittaa tietojärjestelmien ulkoiseen tallennusratkaisuun, joka on suunniteltu pitkäaikaiseen, alhaisempaan kustannukseen ja hitaampaan pääsyyn verrattuna perinteisiin tallennusmuotoihin. Ratkaisu on tarkoitettu arkistoimiseen, jossa tiedostoja ei tarvita säännöllisesti, mutta niiden säilyttäminen on tärkeää lainsäädännön, taloudellisten tai muiden velvoitteiden vuoksi.

Syvävarastoinnissa käytetään yleensä alhaisen energiankulutuksen ja suuren tilavuuden tallennusvälineitä, kuten magneettilevyjä, nauhoja tai uudempaa teknologiaa, kuten optista tallennusta tai kiinteitä levyjä. Nämä ratkaisut ovat huomattavasti halvemmat kuin esimerkiksi SSD-levyt tai muistitilat, mutta niiden hakeutumisnopeus on huomattavasti hitaampi. Syvävarastointi soveltuu parhaiten tietoihin, joita ei tarvita välittömästi, kuten vanhoihin asiakastietoihin, arkistoituihin dokumentteihin tai mediaan.

Syvävarastointijärjestelmät voivat olla paikallisia tai pilvipohjaisia. Paikalliset ratkaisut edellyttävät fyysisiä tallennuslaitteita, kuten nauhakiintotiloja tai levyarkistoja, kun taas pilvipohjaiset palvelut tarjoavat joustavia ratkaisuja, joissa data tallennetaan etäpalvelimille. Syvävarastoinnin etuna on sen alhainen kustannus ja suuri skaalautuvuus, mutta haittapuolena on hidas pääsy ja mahdolliset turvallisuusriskit, kuten tietoturvarikot tai fyysiset vahingot.

Syvävarastointia käytetään laajalti yrityksissä, julkisella sektorilla ja muissa organisaatioissa, joilla on suuria määriä pitkäaikaista dataa. Sen avulla voidaan vähentää tallennuskustannuksia ja vapauttaa tilaa nopeampiin tallennusmuotoihin, kuten SSD-levyihin tai muistiin. Kuitenkin, kun dataa tarvitaan, se on siirrettävä takaisin nopeampiin tallennusmuotoihin, mikä voi lisätä prosessikustannuksia.