syvyysvihjeet

Syvyysvihjeet ovat visuaalisia vihjeitä, joiden avulla aivot tulkitsevat kolmiulotteisuuden ja etäisyyden kahdenulotteisesta näköaistimuksesta. Ne eivät anna todellista syvyyttä, vaan ohjaavat havaitsevaa järjestelmää muodostamaan kuvan maailmasta kolmeulotteisena. Vihjeet jaetaan yleisesti kahteen pääryhmään: monokulaarisiin vihjeisiin, jotka toimivat yhdellä silmällä, sekä binokulaarisiin vihjeisiin, jotka edellyttävät sekä oikeaa että vasenta silmää.

Monokulaariset syvyysvihjeet sisältävät esimerkiksi suhteellisen koon, linaarisen perspektiivin, tekstuurigradientin, peittäminen, varjostuksen ja valaistuksen vaikutukset sekä korkeus tai sijainti kuvan pystysuoralla tasolla. Liikkeen paralaksikin on dynamiinen monokulaarinen vihje, joka syntyy katseltaessa liikettä tai päänopeuden muutoksia.

Binokulaariset vihjeet perustuvat molempien silmien eroon: stereopsis eli binokulaarinen dispariteetti sekä konvergenssi, eli silmien kohdentuma samaan kohteeseen. Nämä vihjeet mahdollistavat tarkemman syvyyden arvioinnin kuin yksittäiset silmät voivat tarjota.

Käsittely ja yhdistämisprosessi: aivot yhdistävät useita vihjeitä ja antavat niille luottamusarvot, painottaen luotettavimpia tilanteen mukaan. Ristiriitatilanteissa havainto voi poiketa todellisuudesta, mikä ilmentyy illuusioina.

Kehitys ja sovellukset: lapsen syvyysnäkö kehittyy vähitellen, monokulaariset vihjeet ovat usein käytössä varhaisimmin. Syvyysvihjeita hyödynnetään laajasti taiteessa, virtuaalitodellisuudessa, robotiikassa ja tietokonenäössä. Historiaan liittyy varhaisia tutkimuksia stereoskoopin ja kolmiulotteisen näön parissa, mukaan lukien Wheatstonen ja Helmholtzin panokset.