syväjäädytysjärjestelmät

Syväjäädytysjärjestelmät, tunnetaan myös nimellä cryopreservation tai kryosäilytys, ovat teknologioita, joilla biologisia näytteitä, kuten soluja, kudoksia tai jopa kokonaisia organismeja, säilytetään erittäin matalissa lämpötiloissa, tyypillisesti nestemäisen typen lämpötilassa noin -196 celsiusasteessa. Tavoitteena on pysäyttää biologinen toiminta ja hidastaa tai estää hajoamisprosesseja, jotta näytteitä voidaan säilyttää pitkiä aikoja ja palauttaa myöhemmin elinkelpoiseen tilaan.

Prosessiin kuuluu yleensä näytteiden jäähdyttäminen hallitusti mataliin lämpötiloihin. Tässä vaiheessa käytetään usein kryosuojausaineita, jotka ovat kemiallisia yhdisteitä, kuten dimetyylisulfoksidia (DMSO) tai glyserolia. Nämä aineet estävät jäähdytyksen aikana muodostuvien jääkiteiden aiheuttamia vaurioita soluille. Jäähdytys suoritetaan nopeasti, jotta vältetään haitallisten kiteiden muodostuminen. Säilytys tapahtuu yleensä erikoisvalmisteisissa säiliöissä, jotka ylläpitävät vakaata erittäin matalaa lämpötilaa.

Syväjäädytysjärjestelmiä käytetään monilla aloilla. Lääketieteessä niitä hyödynnetään esimerkiksi hedelmöityshoitojen yhteydessä sukusolujen ja alkioiden säilytyksessä, kantasolujen keräämisessä ja säilytyksessä sekä veripankkien toiminnassa. Biologian tutkimuksessa syväjäädytys on välttämätöntä erilaisten solulinjojen, mikro-organismien ja geneettisen materiaalin säilyttämiseksi. Lisäksi syväjäädytystä tutkitaan ja kehitetään myös ihmiskehojen säilyttämisen kontekstissa, vaikka tämä onkin vielä erittäin kokeellista ja kiistanalaista.