hajoamisprosesseja

Hajoamisprosessi on prosessi, jossa aine hajoaa suuremmista koostumuksistaan pienempiin osiin tai muuttuu uudeksi koostumukseksi. Hajoamisprosessit voivat olla kemiallisia, fysikaalisia tai biologisia, ja ne tapahtuvat sekä luonnossa että teollisissa sovelluksissa. Nopeuteen vaikuttavat lämpötila, paine, kosteus sekä reagoivien aineiden määrä ja laatu.

Kemialliset hajoamisprosessit jaetaan tyypillisesti termiseen hajoamiseen, hydrolyysiin ja fotolyysiin. Termisessä hajoamisessa aine hajoaa lämpötilan vaikutuksesta; esimerkkinä kalsiumkarbonaatin CaCO3 hajoaminen lämpökäsittelyssä CaO:ksi ja CO2:ksi. Hydrolyysissä yhdisteet reagoivat veden kanssa. Fotolyysissä valo aiheuttaa hajoamisen, etenkin valolle herkille orgaanisille yhdisteille.

Biologinen hajoaminen tarkoittaa mikrobien ja entsyymien katalysoimaa hajoamista, joka tapahtuu esimerkiksi maaperässä ja jätevesissä. Prosessi muokkaa orgaanisia yhdisteitä yksinkertaisemmiksi aineiksi, kuten hiilidioksidiksi, vedeksi tai metaaniksi.

Radioaktiivinen hajoaminen on ydinreaktio, jossa ydin muuttuu toiseksi ytimeksi ja emittoi säteilyä. Yleisimpiä hajoamistapoja ovat alfa-, beta- ja gamma-hajoaminen. Puoliintumisaika kuvaa aikaa, jonka kuluessa puolet alkuperäisestä määrästä on muuttunut. Radioaktiivista hajoamista hyödynnetään muun muassa radiometristisessä datingissa sekä lääketieteellisessä diagnostiikassa ja hoidossa.

Ympäristössä hajoamisprosessit vaikuttavat esimerkiksi jätteiden käsittelyyn ja kierrätykseen sekä ilman ja veden laatuun. Näiden prosessien tuntemus on tärkeää turvallisuuden, materiaalitekniikan ja ympäristönsuojelun kannalta.