sykloalkaneja

Sykloalkaneja ovat hiilivetyjä, joissa kaikki hiiliatomer ovat muodostavat yhden tai useamman renkaan. Yleinen kakava monocyclinen sykloalkaanille on CnH2n, mikä osoittaa, että renkaalla ei ole kaksois- tai kolmoissidoksia. Yleisimmät esimerkit ovat syklo­propaani, syklo­butaani, syklo­pentaani ja sykloheksaani. Ne ovat tyydyttyneitä, eivät aramaattisia, ja niillä on sp3-hybridisaatioiset hiiliatomit.

Rakenne ja ominaisuudet: Pienimmillä renkailla (kolme ja neljä hiiliä) esiintyy merkittävää kulmankitkaa, mikä aiheuttaa rengasjännitettä. Suuremmat renkaat, kuten sykloheksaani, ovat vähemmän ja ne voivat toteutua lähes ilman merkittävää jännitystä. Sykloalkaneet voivat esiintyä erilaisina conformaatioina; esimerkiksi sykloheksaani on enimmäkseen väsyneessä asennossa, jossa renkaan wagging- ja chair-konformaatiot ovat tärkeitä. Ne ovat tyypillisesti epäpolaarisia.

Fysikaaliset ominaisuudet: Sykloalkaneet ovat huonosti veteen liukenevia ja useimmat ovat nestemäisiä tai kaasuja riippuen renkaan koosta. Sen liukoisuus ja kiehumispisteet kasvavat carbon määrän mukaan; pienet renkaat ovat yleisesti alhaisempia kuin suuret.

Reaktiot: Niillä on alkaanityyppisiä reaktioita, kuten radikaalinen halogenointi valossa tai_photo-odot: sivuketjun hydridit ovat yleisiä. Renkaan avautuminen ja muut rakenteen muutokset vaativat usein voimakkaita olosuhteita.

Käyttö ja merkitys: Sykloalkaneja käytetään liuottimina, polttoaineiden osina ja raaka-aineina kemianteollisuudessa. Esimerkiksi sykloheksaani on adipiinihapon valmistuksen välituote nylonin tuotannossa, kun taas syklopentaani on käytetty rakennusvaahtojen täyteaineena.

Turvallisuus: Sykloalkaneja pidetään helposti syttyvinä ja ne voivat muodostaa räjähtäviä seoksia joidenkin ilmanvaihdon olosuhteiden kanssa.