Toimintaperiaate ja tyypit: Yleisin periaate on, että tahdistin mittaa sydämen oman rytmin ja antaa impulssin, kun sydämen syke ei riittävästi yllä tai rytmi muodostuu poikkeuksellisen epäsäännölliseksi. Yksi- ja kaksikammioiset tahdistimet voivat aktivoida oikeaa eteistä tai sekä oikeaa etua että kammioita, kun taas kaksikammioinen (dual-chamber) tahdistin toimii sekä eteisen että kammiolinjan rytmin synkronointiin. Ventrikulaaris-harrastusta varten on olemassa myös resynkronointi (CRT), joka parantaa sydämen pumppauskykyä joissakin vajaatoimintatapauksissa. Lisäksi on kehitteillä ja käytössä johtimeton (leadless) tahdistin joissakin tilanteissa. Tilapäinen tahdistin on tarkoitettu lyhytaikaiseen käyttöön sairaalassa.
Käyttöaiheet: Tahdistinta käytetään oireisessa bradykardiassa sekä johtoradan häiriöissä (esim. sinussolmukkeen toimintahäiriö, AV-blockki) sekä tietyissä sydämen vajaatoiminnan tapauksissa, joissa tarvitaan rytmin lisäksi kammiolähtöjen synchronointia.
Leikkaus ja seuranta: Pysyvä tahdistin asetetaan yleensä paikallispuudutuksessa rintakehän alle ja johtimet viedään sydämeen verenkiertoa hallitseviin suoniin. Potilaat tarvitsevat säännöllisiä kontrollikäyntejä tahdistimen toiminnan ja akun tilan varmistamiseksi. Nykytahtestimet voivat olla MR-ystävällisiä, mutta magneettikenttiä varten annetaan erityisohjeet.
Vaarat ja rajoitteet:Mahdollisia komplikaatioita ovat infektiot, johtimien siirtyminen, pneumothorax sekä tahdistimen vikaantuminen. Tahdistin voi vaikuttaa joidenkin elektroniikkalaitteiden ja voimakkaiden magneettikenttien käyttöön; nykyään monet tahdistimet ovat MRI-ystävällisiä tietyin rajoituksin.