Tahdistinta

Tahdistin on sydämen sähköstimulaattori, joka antaa yksittäisiä sähköimpulsseja ylläpitääkseen tai korjaamaan sydämen rytmin. Sitä käytetään erityisesti bradykardian ja johtumishäiriöiden hoitoon, jolloin sydämen lyönti on liian hidasta tai epäsäännöllistä. Tahdistimia on erilaisia: yksikaistaisia, kaksikaistaisia ja biventriculaarisia (CRT) laitteita. Yksikaistainen laite stimuloi yhtä sydämen kammioa tai eteis-kammion paria, kaksikaistainen stimuloi sekä eteistä että kammioa, ja CRT-laitteet voivat stimuloida myös vasenta kammioa parantaakseen sydämen pumppausvoimaa joissain vajaatoiminnnan tapauksissa.

Laite koostuu ohjauspäästä (generaattori) ja yhdestä tai useammasta johtimesta (tahdistinjohdot), jotka kulkevat laskimon kautta sydämeen ja kiinnittyvät oikeaan eteiseen ja/tai oikeaan kammioon. Generaattori sijoitetaan ihon alle olkapään alapuolelle. Leikkaus suoritetaan yleensä paikallispuudutuksessa ja sedatiivien avulla. Leikkausta seuraa ohjelmointi ja säännöllinen seuranta, jotta tahdistin toimii potilaan tarpeiden mukaan. Nykyteknologia mahdollistaa monien tahdistimien MRI-yhteensopivuuden ja etäohjauksen, mutta vanhemmat mallit saattavat vaatia erityisjärjestelyjä.

Elinikä piirree tahdistimen generaattorissa on tyypillisesti 5–15 vuotta riippuen laitteen ja potilaan käytön määrää, minkä jälkeen generaattori tai johtimet voivat tarvita uusimista. Yleisimmät riskit ovat infektio, verenväriö, johtojen siirtyminen tai rikkoutuminen sekä laitteen toimintahäiriöt. Tahdistin on kehittynyt merkittävästi 1950–1960-luvulta lähtien; ensimmäinen onnistunut implantointi tapahtui vuonna 1958 Åke Senningin kirurgian ja insinööri Rune Elmqvistin toimesta, ja potilas Arne Larsson sai ensimmäisen lopulta pitkäaikaisen hoidon.