suurjännitteen

Suurjännitteellä tarkoitetaan jännitteitä, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin tavallinen kotitalouksien ja pienjännitteisten järjestelmien käyttöön tarkoitetut tasot. Käsite on keskeinen sähköenergian tuotannossa, siirrossa sekä suurteholaitteissa, joissa eristys, turvallisuus ja järjestelmien luotettavuus kohtaavat merkittäviä vaatimuksia.

Suurjänniteverkot kattavat sekä sähkön siirron että suurteholaitteiden käyttöönoton. Siirtosuuntaisissa järjestelmissä jännitteet ovat tyypillisesti sadoissa kilovoltteissa; yleisiä tasoja ovat noin 110 kV, 220 kV, 400 kV ja 750 kV, ja joissain järjestelmissä käytetään yli 1000 kV. Jakeluverkot sekä suuritehoiset teollisuuslaitteet voivat toimia alhaisemmilla suurjännitealueilla, esimerkiksi 35–230 kV. Tämä jaottelu ei ole universaali, mutta eristystarpeet kasvavat jännitteiden noustessa.

Eristys ja turvallisuus: Suurjännitteiset järjestelmät vaativat tehokasta eristystä sekä suuria etäisyyksiä palikoiden välillä. Keskeisiä käsitteitä ovat eristyskoordinaatio, eristysmateriaalien kestokyky sekä ilman- ja maadoitusolosuhteet. Ilmiöitä kuten corona, partial discharge ja sähköinen purkautuminen seurataan ja hallitaan suunnittelulla, testauksella ja ylläpidolla.

Rakenteet ja laitteet: suurjännitteellä toimivat järjestelmät sisältävät muuntajia, erottimia, katkaisijoita, eristeitä ja johtimia sekä erikoisrakenteisia korkeajännite-kytkimiä. Sähköverkon luotettavuutta varmistetaan säännöllisellä kunnossapidolla sekä erikoistestauksella, kuten dielectric withstand -testeillä.

Standardit ja säätely: Kansainvälisesti suurjännitteeseen liittyvät standardit ovat IEC-sarjaa, kuten IEC 60071 eristyskoordinaatio ja IEC 62271 high-voltage equipment. Suomessa noudatetaan näitä sekä kansallisia SFS-standardeja ja EU-direktiivejä.