sutuurien

Sutuurien, eli kirurgisten sidosten, tarkoituksena on sulkea haavat ja tukea paranemista. Ne voivat olla imeytyviä tai ei-imeytyviä, ja ne voivat olla luonnollisia tai synteettisiä. Imeytyvät sutuurit hajoavat kudoksessa ajan myötä eivätkä vaadi poistoa; ei-imeytyvät sutuurit on poistettava leikkaushoidossa.

Materiaalien esimerkkejä ovat luonnolliset kuten silkki ja puuvilla sekä synteettiset kuten nyloni, polypropeeni ja polydioxanone. Sutuurityypit ja ommeltekniikat vaihtelevat; yleisimpiä ovat yksittäinen ommel sekä jatkuva ommel, lisäksi on erikoisompeleja tilanteen mukaan.

Valintaa ohjaavat haavan sijainti ja syvyys, tulehdusriskit sekä paranemisaika. Sutuurien käyttökohteita ovat ihon sulku, pehmytkudosten haavat sekä joidenkin kirurgisten toimenpiteiden kudosrakenteiden tukeminen. Mikäli käytetään ei-imeytyviä sidoksia, niiden poistaminen tehdään terveydenhuollon ammattilaisen toimesta.

Haittoja voivat olla infektio, haavan eheyden heikkeneminen eli dehiscenssi, suturegranuloma sekä allergiset reaktiot joillekin materiaaleille. Sutuurien historia ulottuu antiikin aikoihin: käytettiin kasvi- ja eläinperäisiä kuituja; 1900-luvulla kehitettiin useita synteettisiä kuituja, mikä on parantanut sidosten kestävyyttä ja paranemista.

Lisätietoja: Katso myös ommel, haavanhoito.