sutuurit

Sutuurit ovat kirurgisia lankoja, joita käytetään haavojen ja leikkaushaavojen sulkemiseen paranemisen tukemiseksi. Ne pitävät reunat yhdessä, vähentävät verenvuotoa ja auttavat arpeutumista. Sutuurien valintaan vaikuttavat kudos, haavan sijainti sekä paranemisen toiveaikataulu. Sutuurit ovat keskeinen osa kirurgista tekniikkaa sekä ihmis- että eläinlääketieteessä.

Materiaaleja on luonnollisia ja synteettisiä sekä absorbboituvia että ei-absorbboituvia. Luonnollisia esimerkkejä ovat silkki ja katgut (kollageeni). Synteettisiä ovat polypropeeni, polyamidi (nylon), polyglykolihappo (PGA) ja polydioxanone (PDS). Sutuurit voivat olla monofilamenttisia (yksi kuitu) tai monifilamenttisia eli kirjailtuja. Absorboituvat sutuurit hajoavat kudoksissa ajan kuluessa; ei-absorboituvat voidaan poistaa haavan paranemisen jälkeen tai jättää paikoilleen joissakin tapauksissa.

Käyttö ja tekniikat: yleisimpiä ovat yksittäiset (interrupted) ja jatkuvat (continuous) sutuuritekniikat. Ihon sulkuun käytetään usein ohuita monofilamenttisia langoja, kun taas sisäisiin kudoksiin valitaan usein kestävämpiä materiaaleja paranemisnopeuden ja tartuntariskin mukaan. Eri tekniikat valitaan kudoksen tyypin sekä kirurgisesta tilanteesta riippuen.

Turvallisuus ja komplikaatiot: sutureiden käytössä noudatetaan tiukkaa sterilointia ja kertakäyttöperiaatetta. Mahdollisia komplikaatioita ovat infektio, haavan dehiscenssi eli revetäminen, kudosreaktio tai arpeutuminen sekä solmujen liukuminen tai irtoaminen.

Historia: sutuurien käyttö juontaa antiikin aikoihin; aluksi käytettiin eläinperäisiä kuituja kuten silkkiä ja katgutia. Nykyään käytetään laajasti synteettisiä materiaaleja, jotka tarjoavat paremman hallittavuuden ja vähemmän ärsykkeitä kudoksille.

---