superenemmistövaatimuksia

Superenemmistövaatimukset ovat lainsäädäntöprosessin kriteerejä, joissa päätöksen voimaansaattamiseen tarvitaan suurempi enemmistö kuin tavallinen yli puolet -kriteeri. Tyypillisiä lukuarvoja ovat kaksi kolmasosaa (2/3) tai kolme viidesosaa (3/5) äänestäjistä, mutta tarkka kynnys vaihtelee oikeusjärjestelmän mukaan.

Käyttökohteet ja esimerkit ovat usein perustuslaki- tai perustuslakimaisia muutoksia. Monissa maissa perustuslain muuttaminen vaatii superenemmistöä sekä parlamentissa että, joissain tapauksissa, kansanäänestyksen tai osavaltioiden ratifioinnin. Esimerkkinä Yhdysvallat: perustuslain muutokset vaativat kahden kolmasosan enemmistön sekä liittovaltion kongressin kummassakin kamarissa että kolmen neljäsosan osavaltioiden lainsäädäntöelimissä tai kansanäänestyksessä ratifioinnin. Tietyissä suomalaisissa ja muissa maiden käytännöissä vastaavat vaatimukset voivat koskea muun muassa suuria valtiollisia uudistuksia, tärkeimpiä lainsäädäntömuutoksia ja kansainvälisten sopimusten ratifiointia.

Hyödyt ja kriitikot jakavat näkemyksiä. Takaamalla laajan yhteisymmärryksen superenemmistö voi suojella vähemmistöjen oikeuksia ja lisätä lainsäädännön vakautta sekä legitimiteettiä. Toisaalta se voi heikentää lainsäädäntöä ja estää tarpeellisia uudistuksia sekä toimia esteenä nopeasti muuttuvissa tilanteissa.

Eri oikeusjärjestelmät määrittelevät tarkat kynnysarvot ja käytännöt, mutta perusidea pysyy: superenemmistövaatimukset nostavat hyväksyttävän päätöksen raja-aitaa laajemman konsensuksen varaan.