superenemmistövaatimukset

Superenemmistövaatimukset ovat lainsäädäntöön vaikutettaessa käytettyjä vaatimuksia, jotka edellyttävät suurempaa enemmistöä kuin tavallinen laki. Ne voivat koskea esimerkiksi perustuslaillisia muutoksia, suuria talouspäätöksiä tai kansainvälisten sitoumusten ratifiointia. Tarkka kynnys vaihtelee maittain ja asioittain; yleisimmin superenemmistö tarkoittaa vähintään kahden kolmasosan enemmistöä äänistä tai paikoista. Joissakin järjestelmissä vaatimukseen lisätään muita ehtoja, kuten kaksivaiheinen hyväksyntä, kaksikamarinen hyväksyntä tai kansanäänestys.

Käytännössä superenemmistövaatimuksia käytetään tasapainottamaan vallanvaihtoa ja suojelemaan laajoja, pitkäaikaisia etuja. Ne voivat hidastaa tai estää radikaaleja muutoksia, jolloin riskit ja oikeudelliset vaikutukset ehditään arvioida huolellisesti.

Tyypillisiä kohteita ovat perustuslakien muutokset sekä suuria kansainvälisiä sopimuksia tai talouspäätöksiä. Esimerkiksi joidenkin maiden järjestelmät edellyttävät sekä laajaa enemmistöä että erityistä hyväksyntää, kuten kansanäänestystä tai alueellista hyväksyntää.

Esimerkkejä tunnetuista järjestelmistä: Saksassa perustuslain muutokset vaativat 2/3 enemmistön sekä liittotasavallan hyväksynnän; Sveitsissä sekä kansanäänestys että kantonien enemmistö ovat usein tarpeen. Yleisesti superenemmistövaatimukset ovat kiistanaiheita: ne voivat suojata vakauden mutta samalla rajoittaa demokraattista päätöksentekoa ja nopeita reformeja.