suoritusvarmuutta

Suoritusvarmuus kuvaa järjestelmän tai komponentin kykyä suorittaa sille määritellyt tehtävät odotetulla tavalla sekä säilyttää vaadittu suorituskyky rasituksessa ja käytön aikaisissa olosuhteissa. Se yhdistää sekä toiminnallisen luotettavuuden että suorituskyvyn tason, ja se heijastuu erityisesti järjestelmän kykyyn sietää kuormitusta sekä ympäristövaatimuksista johtuvaa rasitusta.

Suoritusvarmuutta ei tulkita pelkästään vikoja välttelevänä ominaisuutena, vaan myös sen suhteena siihen, miten hyvin järjestelmä säilyttää käytettävän suorituskyvyn ja toiminnan vikaantumisen jälkeen. Toisin sanoen se huomioi sekä luotettavuuden että suorituskyvyn muutokset tilapäisten tai osittaisten vikojen ilmetessä.

Mittaus ja arviointi perustuvat usein sekä luotettavuuden että suorituskyvyn mittareihin. Tavallisia tunnuslukuja ovat käytettävyys (availability, A), MTBF (mean time between failures), MTTR (mean time to repair), vasteaika ja läpäisy (throughput). Suoritusvarmuutta voidaan arvioida myös mallinnuksella ja simulaatioilla sekä erillisillä testauksilla, kuten suorituskyvyn stressitesteillä ja vikatilanteiden analyysillä.

Parantaminen rakentuu suunnittelun robustisuudesta, järjestelmälogiikan redundanssista, virheenkestävyydestä, terveydentilan seurannasta sekä ennakoivasta huollosta ja ohjelmistojen laadunhallinnasta. Keskeisiä keinoja ovat redundanssi, fault-tolerance, hallittu. degrade-tila, kunnossapidon optimointi ja arkkitehtuurin modulaarisuus.

Sovellusalueita ovat esimerkiksi sulautetut järjestelmät, autoteollisuus ja liiketoimintaa tukeva teollisuusautomaation infrastruktuuri, datakeskukset sekä telekommunikaatio- ja pilvipalvelut. Suoritusvarmuutta koskeva arviointi auttaa tasapainottamaan luotettavuuden, suorituskyvyn ja kokonaiskustannukset.