suolaminen

Suolaminen on elintarvikkeiden säilyttämisen ja makumaun parantamisen menetelmä, jossa ruokaa käsitellään suolalla. Perusilmiö on osmoosi: korkea suolapitoisuus alentaa veden aktiivisuutta ruoka-aineessa, mikä hidastaa mikrobien kasvua ja estää pilaantumista. Suolaa käytetään sekä kuivana suolauksena että märkäsuolauksena (brine).

Tyypillisiä muotoja: kuivasuolaus hierotaan suolalla tai suolaseoksella suoraan pintaan, märkäsuolauksessa ruokaa upotetaan suolaliuokseen. Lihatuotteissa ja kalassa voidaan käyttää usein yhdistelmää suolaa, sokeria ja nitriittejä tai nitraatteja, joissa nitriitit auttavat säilyvyyttä, väriä ja makua. Brine voi sisältää mausteita ja happoja.

Historia: Suolaa on käytetty ruoan säilyttämiseen jo antiikin ajoista lähtien. Ennen pakastusta ja modernia säilytystä sitä käytettiin laajasti merikalojen sekä lihojen säilöön sekä maun parantamiseen. Nykyisin suolauksen teollistuminen on kehittynyt, mutta kotitalouksissa suolaminen säilyttää roolinsa erityisesti kalan, lihojen ja fermentoitujen tuotteiden valmistuksessa.

Ravinto ja terveys: Suolan määrä ruokatuotteissa vaikuttaa natriumin saantiin ja verenpaineeseen, joten suolan käyttö tulisi kohtuullistaa. Teollisesti valmistetuissa suolatetuissa tuotteissa pyritään hallitsemaan natriumipitoisuutta sekä käyttämään turvallisia lisäaineita ja nitraatti-nitriittijärjestelmiä viranomaisten ohjeiden mukaan.