suojakyvystä

Suojakyvyystä tarkoitetaan yleisesti keinojen ja toimintakyvyn kokonaisuutta, jolla yksilöt, yhteisöt tai järjestelmät voivat suojata itseään uhkilta sekä palautua niiden seurauksista. Termi kattaa sekä sotilaallisen puolustuksen että siviilipuolen suojan, kuten kriittisen infrastruktuurin, ympäristön ja kansalaisten turvallisuuden. Suojakyky kuvaa sekä ennaltaehkäisyä että reagointia ja toipumista tapahtuneista vaurioista.

Puolustuksen kontekstissa suojakyky viittaa sekä torjunta- että toteuttamiskykyyn: vahvuudet, koulutetut joukot, logistinen valmius ja kyky vastata uhkaan. Siviilipuolella keskitytään kriisinhallintaan, evakuointiin, hätätilanteiden hallintaan sekä infrastruktuurin ja palveluiden jatkuvuuteen. Kyber- ja informaatioturva ovat nykyisin keskeisiä osatekijöitä, samoin sietokyky kriiseissä ja sääntelemättömien riskien hallinnassa.

Suojakyvyn tasoon vaikuttavat resurssit, koulutus ja osaaminen, lainsäädäntö sekä organisaatioiden välinen yhteistyö sekä valtion, julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Kansainväliset sitoumukset, kriisinhallintayhteistyö sekä paikallinen valmius ja asukkaiden varautuminen muodostavat kokonaisuuden.

Koska suojakyky on monimutkainen ja tilannesidonnainen, sille ei ole yhtä standardoitua mittaria. Arviointia tehdään riskianalyyseillä, harjoituksilla, simulaatioilla sekä kriisiviestinnän ja infrastruktuurin resilienssin mittauksella. Pitkäjänteinen kehittäminen edellyttää jatkuvaa päivittämistä ja resurssien kohdentamista.

Termi heijastaa laajaa turvallisuus- ja kriisinhallintakenttää sekä ymmärrystä siitä, että suojakyky on sekä kansallinen että yhteisöllinen vastuu.