sulkeutumishäiriöitä

Sulkeutumishäiriöitä, tunnettu myös nimellä kognitiivinen sulkeuma tai esityksen lamaannus, on psykologinen ilmiö, joka ilmenee vaikeutena tai kyvyttömyytenä aloittaa tai jatkaa suoritusta tehtävässä, erityisesti silloin kun tehtävän suorittaminen on julkista tai siihen liittyy arvostelun riski. Se on yleisempi esiintymis- tai suoritusperäisissä tilanteissa, kuten julkisissa esityksissä, esiintymisissä tai kokeissa.

Tämä ilmiö voi ilmetä monin eri tavoin. Henkilö voi kokea äkillisen tyhjyyden tunteen mielessään, unohtaa sanansa tai jäätyä paikoilleen ilman kykyä reagoida. Fysiologisia oireita voivat olla sydämen sykkeen nousu, hikoilu, vapina ja vatsavaivat. Vaikka sulkeutumishäiriöt ja yleinen esiintymisjännitys ovat samankaltaisia, sulkeutumishäiriöissä on kyse nimenomaan suorituksen pysähtymisestä, ei pelkästään epämukavuudesta.

Syitä sulkeutumishäiriöiden taustalla on useita. Ahdistus ja pelko epäonnistumisesta tai arvostelusta ovat keskeisiä tekijöitä. Myös korkeat suoritusodotukset itseltä tai muilta voivat lisätä painetta. Joillakin henkilöillä voi olla taipumusta perfektionismiin, mikä voi vaikeuttaa virheiden hyväksymistä ja suorituksen jatkamista. Traumaattiset kokemukset tai aiemmat negatiiviset esiintymiskokemukset voivat myös lisätä alttiutta sulkeutumishäiriöille.

Sulkeutumishäiriöitä voidaan hoitaa ja hallita. Kognitiivis-behavioraaliset terapiat, rentoutumisharjoitukset ja altistushoito voivat auttaa henkilöitä selviytymään pelosta ja kehittämään strategioita suorituksen ylläpitämiseksi. Harjoittelu ja valmistautuminen tehtävään voivat myös vähentää ahdistusta ja parantaa suoriutumista.