tyhjyyden

Tyhjyyden on suomen kielen sana, jolla viitataan tilaan tai ominaisuuteen, jossa jokin on olemukseltaan tyhjä tai olemassaololtaan puuttuva. Sanaa käytetään sekä konkreettisissa että abstrakteissa yhteyksissä, kuten keskusteltaessa tyhjiöstä, merkityksen puutteesta tai olemisen rajallisuudesta.

Sana muodostuu adjektiivista tyhjä ja -yys-loppuisesta nominaalista, ja sen genetiivi on tyhjyyden. Tyhjyyys viittaa periaatteessa tilaan, jossa mikään ei täytä odotettua tai koettua olemassaoloa, sekä ilmiöön, jossa ei ole itsenäistä, itsestään olemassa olevaa ydintä.

Filosofisesti tyhjyyden käsite on useissa perinteissä keskeinen. Buddhalaisessa ajattelussa tyhjyyttä (śūnyatā) pidetään asioiden riippuvaisesta syntytilasta ja siitä, ettei mikään ole itsessään itsenäisesti olemassa. Länsimaisessa filosofiassa tyhjyydestä puhutaan usein liittyen olemassaolon tai olemattomuuden ongelmiin, merkityksen ontologiaan ja kokemuksen rajojen pohdintaan.

Kulttuurisessa ja taiteellisessa kontekstissa tyhjyyden käsite viittaa usein olemisen, tilan tai merkityksen puutteeseen, minimalismiin tai yksinkertaisuuteen. Se voi toimia sekä retorisena kuin esteettisenä keinona ilmaista tyhjyyden kokemusta, katsetta ja hiljaisuutta.

Arjen kielessä tyhjyyden ilmauksia käytetään kuvaamaan eksistentiaalista tai emotionaalista vajausta, kuten "tyhjyyden tunne" tai "tyhjiö", joka ei ole fyysinen vaan psykologinen tai merkityssisäinen tila.