stoalaisuus

Stoalaisuus on antiikin Kreikassa syntynyt filosofinen koulukunta, joka perustuu Zeno Kitionilaisen (noin 334–262 eaa.) opetuksiin. Se on yksi vanhimmista ja merkittävimmistä kreikkalaisesta perinteestä peräisin olevista filosofisista koulukunnista, ja se on vaikuttanut merkittävästi länsimaiseen ajatteluun. Stoalaisuus korostaa järkeä, järjestyksen rakentamista ja moraalista elämää, ja se pyrkii opettamaan ihmisiä elämään onnellisesti ja viisaasti vaikeissa olosuhteissa.

Stoalaisuuden keskeisiä käsitteitä ovat *logos* (järki tai maailmankaikkeuden järkiperäinen rakenne) ja *ataraksia* (sisäinen rauhallisuus ja onnellisuus). Stoalaiset uskovat, että kaikki tapahtuu *logosin* mukaisesti, ja ihmisen tehtävä on sopeutua siihen. He korostavat myös *prohaireseos* (vapaata tahdonvaltaa) ja *apatiaa* (sisäistä rauhallisuutta, joka ei tarkoita tunteiden puuttumista, vaan niiden hallintaa). Stoalaiset pitävät tärkeitä myös *oikeudenmukaisuutta*, *yhteisöllisyyttä* ja *velvollisuuden tunnetta* kohtaan muuta ihmiskuntaa ja luontoa vastaan.

Stoalaisuuden ajatukset levisivät Rooman valtakunnan kautta ja vaikuttivat merkittävästi roomalaiseen filosofiaan. Tunnetuimpia stoalaisia ajattelijoita ovat Epiktetos (noin 50–135 jaa.), joka opetti vapauden merkitystä ja sopeutumista, sekä Marcus Aurelius (121–180 jaa.), joka oli roomalainen keisari ja filosofi, joka kirjoitti *Mietelmiä*, jossa hän sovelsi stoalaisuuden periaatteita päivittäiseen elämään.

Nykyään stoalaisuus on edelleen vaikutusvaltainen, ja sen periaatteita sovelletaan psykologiassa, liiketoiminnassa ja henkilökohtaisessa kehityksessä. Sen ajatukset korostavat järkeä, vastuullisuutta ja sopeutumiskykyä elämän haasteisiin.