stereoselektiivisissä

Stereoselektiivisyys on käsite orgaanisessa kemiassa, joka kuvaa kemiallisten reaktioiden kykyä tuottaa stereoisomeerejä eri suhteissa. Stereoisomeerit ovat molekyylejä, joilla on sama molekyylikaava ja sama atomien järjestys, mutta jotka eroavat toisistaan atomien kolmiulotteisessa järjestelyssä. Yleisimpiä stereoisomeerien tyyppejä ovat enantiomeerit ja diastereomeerit.

Reaktion ollessa stereoselektiivinen, se suosii yhden tai useamman stereoisomeerin muodostumista muiden sijaan. Esimerkiksi, jos reaktiossa voi muodostua kahta enantiomeeria (peilikuvamolekyylejä), stereoselektiivinen reaktio tuottaa niitä epätasaisessa suhteessa, jolloin toista enantiomeeria on enemmän kuin toista. Jos stereoselektiivisyys on täydellinen, muodostuu vain yhtä stereoisomeeria.

Stereoselektiivisyys on erittäin tärkeää lääkekehityksessä ja biokemiassa. Monet biologiset molekyylit, kuten entsyymit ja reseptorit, ovat kiraalisia ja sitoutuvat selektiivisesti vain tiettyihin stereoisomeereihin. Tämän vuoksi lääkeaineen teho ja turvallisuus voivat riippua sen stereokemiasta. Stereoselektiivisten synteesimenetelmien kehittäminen on mahdollistanut haluttujen stereoisomeerien tehokkaan tuottamisen.

Reaktiot, jotka eivät ole stereoselektiivisiä, tuottavat stereoisomeerejä tasaisessa suhteessa, esimerkiksi 50/50 enantiomeerien tapauksessa. Tällaista seosta kutsutaan raseemiseksi seokseksi. Stereoselektiivisyys saavutetaan usein käyttämällä kiraalisia reagensseja, katalyyttejä tai lähtöaineita, jotka ohjaavat reaktiota tiettyyn stereokemialliseen lopputulokseen.