stenttityypistä

Stenttityyppi yleisesti viittaa lääketieteelliseen implanttiin, joka asetetaan kehon käytäviin tai putkimaisiin kanaviin avamaan ahtautumia ja ylläpitämään läpivirtoisuus. Stenttejä käytetään eri elimissä ja tarkoituksissa, kuten verisuonissa, sappiteissä, virtsateissä sekä hengitys- tai ruoansulatuskanavissa.

Endovaskulaariset stentit ovat yleisimmät verisuonissa. Niitä on kahta päätyyppiä: palloon laajennettavat stentit (balloon-expandable) ja itsekantuvat stentit (self-expanding). Materiaalina käytetään yleensä ruostumatonta terästä, koboltti-kromi -seoksia tai nitinolia. Suunnittelussa voi olla avoin- (open-cell) tai suljettu- (closed-cell) rakenne sekä katteellisuus, joka voi tarjota suojan sidekudostumista vastaan tai helpottaa restenaarin estämistä.

Kaksi suurempaa stenttityyppiä ovat bare-metal stents (BMS) ja lääke-elvyttävät stentit (drug-eluting stents, DES). DES vapauttavat antiproliferatiivisia lääkkeitä, mikä vähentää uusintaiskutilan kasvua, kun taas BMS ovat yksinkertaisempia ja voivat olla suositeltuja tietyissä tilanteissa. Biodegradable tai bioresorbable scaffolds (BRS) ovat stenttejä, jotka hajoavat kehossa ajan mittaan, jättäen suuren osan verisuonen luonnolliseksi.

Muita stenttityyppejä esiintyy muissa elimissä, kuten sappiteissä, virtsateissä, ruokatorvessa ja keuhkoputkissa. Näissä käytetään sekä metallisia että muovisia (plastisoidut) malleja, joskus peitteisiä katteita komplikaatioiden vähentämiseksi.

Käyttöön liittyy hyötyjä sekä mahdollisia haittoja, kuten restenoosi, thrombosis, migraatio tai stentin murtuma. Päätökset stenttityypistä tehdään yksilöllisesti potilaan tilan ja hoitofilosofian mukaan.