Stenttejä

Stentit ovat pienikokoisia metallisia tai polymeerisiä putkia, joiden tarkoituksena on pitää verisuoni tai muu kanava auki. Ne asennetaan tavallisesti pallolaajennusmenetelmän yhteydessä, jolloin ne tukevat laajennettua kohtaa ja vähentävät uudelleen ahtautumisen riskiä. Stenttejä käytetään ensisijaisesti sepelvaltimoissa, mutta niitä on käytössä myös muissa verisuonissa sekä joissakin sappihiiden, munuaistiehyeiden ja muiden kanavien tilanteissa.

Tyypit ja ominaisuudet. Bare-metal stents ovat yksinkertaisia metallisia putkia. Lääkkeellisesti vapautuvat stentit vapauttavat lääkettä paikoillaan lievittääkseen tulevaa restenoosia ja voivat vähentää tarvetta uusintainterventiolle. Bioreabsorbpointtiset (biodegradable) stentit koostuvat materiaaleista, jotka hajottuvat ajan myötä ja jättävät jälkeen normaalin kudoksen. Materiaalit voivat olla teräksisiä tai muita alumiinipitoisia seoksia, ja niiden päälle voi olla erilaista lääke- tai polymerikerrosta.

Toimenpide ja seuranta. Stentin asennus tapahtuu tavallisesti katetrin kautta, valtimoon nivusen tai ranteen kautta. Katetri johdatetaan kohdekohtaan ja stentti sijoitetaan ja laajennetaan paikoilleen balloonin avulla. Prosessin jälkeen tehdään kuvantamista varmistaen patentoitunut verenvirtaus. Potilaalle opetetaan pitkäaikainen antiplatelet-hoito, joka sisältää vähintään aspiriinin sekä toisen antitromboottisen lääkkeen, usein useiden kuukausien ajan riippuen stentin tyypistä.

Riskit ja vaihtoehdot. Mahdollisia komplikaatioita ovat stenttitrombosi, restenoosi ja tarve lisätoimenpiteille. Joissakin tapauksissa voi olla parempi vaihtoehto pallolaajennus ilman stenttiä tai operatiivinen ohitus.