antitromboottisen

Antitromboottinen hoito kattaa lääke- ja hoitokeinot, jotka estävät veren hyytymien muodostumisen tai liuottavat jo olemassa olevia hyytymiä. Tavoitteena on ehkäistä tromboosia ja sen komplikaatioita, kuten keuhkoembolia tai aivohalvaus.

Lajit ja mekanismit: kolme pääryhmää: antikoagulantit, verihiutaleiden toimintaa estävät aineet sekä fibrinolyytit. Antikoagulantteja ovat varfariini, unfractionated hepariini sekä matalan molekyylipainon hepariini (LMWH) ja suorat suun kautta otettavat antikoagulantit (DOAC), kuten dabigatraani, rivaroksabaani, apiksabaani ja edoksabaani. Verihiutaleiden estäjiä ovat aspiriini sekä P2Y12-reseptorin estäjät (klopidogreeni, tikagrelori, prasugreeni); joissain tilanteissa käytetään GP IIb/IIIa -inhibiittoreita. Fibrinolyytit liuottavat olemassa olevia hyytymiä ja niitä käytetään akuutteihin tapahtumiin, kuten sepelvaltimo- ja aivohalvaustilanteissa.

Käyttökohteet: ennaltaehkäisy (esim. syvä laskimotukos, keuhkoembolia, eteisvärinä) sekä hoito akuutteihin tromboosioireisiin.

Vaarat ja seuranta: suurin riski on vuoto, ja hoidon turvallisuus riippuu potilaan muista tekijöistä, kuten iästä sekä munuaisten ja maksan toiminnasta. Seuranta riippuu hoitomuodosta: INR-taso varfariinilla, aPTT tai anti-Xa -taso hepariinin seurannassa; DOACien käytössä kiinnitetään huomiota munuaisten toimintaan.

Kääntö- ja hallintakeinot: varfariini voidaan kääntää vitamiini K:lla; hepariinin vaikutus kumotaan protamiinilla; DOACien vaikutus voidaan osin kumota idarucizumabilla (dabigatraani) sekä andexanet alfa -valmisteella Xa-inhibiittoreille.

Raskauden ja potilasryhmien huomio: raskauden aikana suositellaan usein hepariinia. Hoito valitaan yksilöllisesti tromboosiriskiin ja turvallisuustekijöihin perustuen.