spasticisuutta

Spastisuus on motorisen hermoston häiriö, jossa lihasjänteys ja lihasvasteen säätely ovat vaurion vuoksi muuttuneet. Tyypillinen piirre on velocity-dependent tonus: lihasjäykkyys lisääntyy erityisesti nopeissa venytyksissä. Spastisuus esiintyy usein ylämotorisen neuronin vaurioiden yhteydessä ja voi heikentää liikkumista sekä aiheuttaa kipua ja spastisia kouristuksia.

Tyypillisiä syitä ovat aivoverenkiertohäiriöt kuten aivohalvaus, traumaperäinen aivovamma sekä keskushermostosairaudet kuten cerebral palsy (CP) ja multiple sclerosis (MS), sekä selkäydinvammat.

Patofysiologiassa ylämotorisen neuronin vauriot vähentävät aivokuoren ja aivorungon inhibitiota selkäytimeen, mikä johtaa venytysrefleksien yliaktiivisuuteen ja lihasjäykkyyteen.

Kliininen arviointi perustuu lihasjäykkyyden määrän sekä toimintakyvyn rajoitusten mittaamiseen. Yleisiä mittareita ovat Ashworth-asteikko (MAS) ja Tardieu-asteikko. Hoito on moniammatillista ja tähtää sekä lihasjäyk kyvyn vähentämiseen että toimintakyvyn parantamiseen. Nonfarmakologiset keinot kuten säännöllinen fysioterapia, venyttely ja apuvälineet ovat keskeisiä. Farmakologisia keinoja ovat suun kautta annettava baclofen, tizanidiini ja dantrolene sekä bensodiatsepiinit; kohdennetut botuliinitoksiini-injektiot spastisiin lihasryhmiin; ja vaikeissa tapauksissa intratekaalinen baclofenaattipumppu. Joissakin tilanteissa voidaan harkita kirurgisia toimenpiteitä.

Ennuste riippuu taustalla olevasta sairaudesta ja spastisuuden vakavuudesta. Spastisuutta voidaan hallita pitkäjänteisesti, mutta se ei aina katoa kokonaan; varhainen hoito ja yksilöllisesti räätälöity hoitosuunnitelma parantavat toimintakykyä.