ylämotorisen

Ylämotorinen on termi, jota käytetään keskushermoston motorisen järjestelmän yhteydessä kuvaamaan aivokuoresta ja aivorungosta lähteviä motorisia väyliä, jotka projisoituvat alimpiin motorisiin neuroneihin. Se viittaa usein ylämunan (upper) tai ylemmän tason motorisiin signaaleihin, jotka säätelevät tahdonalaista liikettä sekä lihasjänteiden ja refleksien kontrollia.

Ylämotorisen järjestelmän tärkeimmät vaikuttajat ovat corticospinal- ja corticobulbar-väylät. Corticospinal-ura alkaa aivokuoren motorisilta alueilta, laskee aivorungon kautta selkäytimeen ja synapseeraa selkämeren etuosan motorisiin neuroneihin. Corticobulbar-ura vie signaaleja pään ja kaulan lihaksia innervoiviin aivorunkon motorisiin ydinrakenteisiin. Näiden ratojen tehtävänä on käskyjen välittäminen ja tahdonalaisen liikkeen suunnittelu sekä lisäksi motorisen kontrollin hienosäätö.

Toiminnallisesti ylämotorinen säätelee tahdonalaista liikettä, liikkeen koordinaatiota sekä lihasjäykkyyttä ja refleksien säätelyä. Se vaikuttaa lihasjänteeseen ja antaa liikkeelle sujuvuuden sekä suunnan. Ylämotorisen toiminnan häiriöt voivat johtaa ylämotorisen oireyhtymän muodossa esiintyviin hallinnan muutoksiin.

Vauriot ylämotorisessa järjestelmässä voivat aiheuttaa spastisuutta, hyperrefleksiaa ja suurentunutta lihasjäykkyyttä sekä lihasheikkoutta, jossa paheneva tila voi ilmetä äkillisesti aivohalvauksen tai muun keskushermoston vaurion jälkeen. Lehrin merkittäviä erottavia piirteitä ovat myös mahdollinen kadonnut tai vähentynyt tremori, sekä epäjatkuva tai heikentynyt kontrolli tiettyjen lihasryhmien suhteen. Ylämotorisen vaurion lisäksi on olemassa alammotorisen järjestelmän vaurioita, jotka vaikuttavat suoraan alimpiin motorisiin neuroneihin.

Esimerkkejä tiloista, joissa ylämotorinen järjestelmä voi vaurioitua, ovat aivohalvaus, aivovamma, usean skleroosin kohtaukset ja selkäydinvauriot. Hoito keskittyy ongelman aiheuttajan hoitoon, motorisen toiminnan rehabilitaatioon sekä spastisuuden ja muihin oireisiin vaikuttamiseen.