solunjakautumiseen

Solunjakautuminen on solun jakautumisen prosessi, jonka avulla solu kasvaa, uusiutuu ja lisääntyy. Eukaryooteilla yleisimmät muodot ovat mitosis eli tuman jakautuminen sekä sitokineesi, jotka yhdessä jakavat solun kahdeksi tytärkappaleeksi. Seksuaalisessa lisääntymisessä meiosis tuottaa sukusoluja ja luo geneettistä monimuotoisuutta. Prokaryooteilla, kuten bakteereilla, solun jakautuminen tapahtuu tyypillisesti binäärijakautumisena.

Mitosis jakautuu viiteen päävaiheeseen: profaasi, prometafaasi, metafaas, anafaasi ja telofoasi. Profaasissa kromosomit tiivistyvät ja tuman kuori hajoaa. Prometaasissa mikrotubulusverkko kiinnittää kromosomeja ja ohjaa niitä kohti solun keskustaa. Metafaasissa kromosomit asettuvat keskelle keskitasolle. Anafaasissa sisarkromatidit erkanevat ja liikkuvat kohti napoja. Telofoasissa tumakotelti uudelleen muodostuu ja sytokineesi alkaa, jakaen solulimiston kahdeksi tyttöselluksi.

Meioosi koostuu kahdesta perättäisestä jakautumisesta, meiosis I ja meiosis II. Ensimmäisessä jaossa homoloogiset kromosomit paritetaan ja voi tapahtua rekombinaatiota eli crossing overia, mikä lisää geneettistä monimuotoisuutta. Toisessa jaossa kromosomit jakaantuvat uudelleen ja syntyy neljä haploidista tytärkappaletta. Meioosi on keskeinen resistenssien ja perinnöllisen vaihtelun lähde sukusoluissa.

Solunjakautumista säätelee solun kiertokulman säätelyjärjestelmä, jonka ytimessä ovat sykliinit ja CDK-entsyymit. Turvapisteet G1/S, G2/M sekä metafasissa varmistavat, että DNA on ehjä ja kromosomit ovat kunnossa ennen jakautumista. Virheet voivat johtaa kromosomipoikkeavuuksiin ja sairauksiin, kuten syöpään tai kehityksen häiriöihin.