solukkuolemassa

Solukuolemassa on biologinen prosessi, jossa solut lakkaavat toimimasta ja kuolevat. Se on olennainen osa kehitystä, kudosten ylläpitoa ja immuunivastetta, mutta siihen liittyy myös sairauksia ja kudosvaurioita. Solukuolema voidaan jaotella ohjelmoituun kuolemaan ja ei-ohjelmattuun kuolemaan.

Ohjelmoitua solukuolemaa, eli apoptoosia, säätelevät solun sisäiset ja ulkoiset signaalit. Prosessi on järjestäytynyt: solut hajottuvat hallitusti, DNA:ta vahingoittavien tekijöiden yhteydessä syntyy vähitellen solunsisäisiä rajoja, ja solusoluvauriot sekä vapautuneet sisältöaineet käsitellään siististi. Apoptoosi on keskeinen kehityksessä, kudosten homeostaassa ja syövän estoissa; se voi estää vaurioituneiden solujen leviämisen.

Ei-ohjelmattu solukuolema (nekroosi) johtuu usein vakavasta vahingosta, kuten hapenpuutteesta tai soluväen turvotuksesta. Se on epäjärjestelmällisempää ja usein tulehduksellista, mikä voi aiheuttaa laajempia vaurioita ympäröivässä kudoksessa.

Muita säädeltyjä muotoja ovat nekroptoosi, ferroptoosi ja pyroptoosi sekä autofagian liittyvä solukuolema. Nämä reitit voivat vaikuttaa sekä terveyteen että sairauksiin, kuten syöpään, neurodegeneratiivisiin tauteihin ja iskeemisiin vaurioihin.

Tutkimuksessa solukuolemman ilmiötä mitataan muun muassa caspase-entsyymien aktivaatiossa, DNA-tunnistuksessa (TUNEL) sekä solukalvon fosfolipidimuutoksissa (Annexin V). Ymmärrys solukuolemasta auttaa kehittämään terapioita, joilla voidaan joko suojella soluja tai poistaa vaarallisia soluja tilanteen mukaan.