soluihinottoa

Soluihinottoa on biotieteellinen termi, jolla kuvataan prosessia, jossa aineet siirtyvät solun ulkopuolelta solun sisälle. Se kattaa sekä luonnolliset ravintoaineet että lääkeaineet, huolimatta siitä, onko aine yksinkertainen molekyyli vai suurempi hiukkanen tai partikulaatti. Soluihinottoa on tärkeää sekä fysiologisessa aineenvaihdunnassa että diagnostisessa ja terapeuttisessa tutkimuksessa.

Mekanismit voidaan jakaa passiivisiin ja aktiivisiin reitteihin. Passiivinen diffuusio tapahtuu ilman energiaa, kun lipofiiliset molekyylit kulkeutuvat kalvon läpi pitoisuusgradientin mukaan. Ohjattu diffuusio ja aktiivinen kuljetus käyttävät kuljetusproteiineja tai ionipumppuja ja ne voivat vaatia energiaa. Endosyyysi on keskeinen tapa sisään pääsyyn; siihen kuuluu useita alatyyppejä kuten klatriinimediatoitu endosytoosi, caveoliinimediatoitu endosytoosi ja makropinosytoosi. Suuremmat hiukkaset voivat tulehtua soluun fagosytoosin kautta. Endosytyminen voi olla reseptorivetoista tai reseptorittomana.

Tutkimuksessa soluihinottoa mitataan usein in vitro -systeemeissä käyttämällä fluoresoivia merkkejä, radioliutettuja ayudaineita tai massa- ja imutyömikroskooppeja. Tutkimukset huomioivat lämpötilan (energiariippuvaista uptakeia voi estää 4 °C), solutyyppien vaihtelun sekä lisäaineiden vaikutukset. Tekijöinä ovat molekyylin koko, lipofiilisyys, varaus sekä hiukkasformaatio ja pintarakenne.

Sovellukset kattavat lääkeaineratkaisujen ja nanopartikkelien suunnittelun, geeniterapian väliaineiden kuljetuksen sekä ravintoaineiden tutkimuksen. Haasteina ovat epätarkka kohdentaminen, endosomien vapautuminen ja usein solutyyppiriippuvaiset erot uptakein tehokkuudessa.