sokerialkoholia

Sokerialkoholit, eli polyolit, ovat makeutusaineita, joita käytetään laajalti elintarvikkeissa sekä lääkinnällisissä tuotteissa. Ne ovat sokerialkoholeiksi luokiteltuja yhdisteitä, joita syntetisoidaan usein teollisesti, mutta niitä esiintyy luonnollisesti pieninä määrinä eräissä hedelmissä ja vihanneksissa. Rakenteeltaan ne ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa on useita hydroksyyliryhmiä.

Makeutusteho ja energiakohtelu vaihtelevat: sokerialkoholit ovat makeita, mutta usein vähemmän makeita kuin tavallinen sokeri. Niiden energiamaara on pienempi kuin sokerin, useimmiten noin 2–3 kcal/g (joillakin polyoleilla vähemmän). Niitä imeytyy vaihtelevasti ohutsuolessa, osa niistä imeytyy huonosti ja loput kulkeutuvat paksusuoleen, mikä voi aiheuttaa ilmavaivoja tai muita GI-oireita suurina määrinä. Tämä aiheuttaa osaltaan laksatiivisen vaikutuksen.

Hammasterveydelle sokerialkoholit ovat usein parempi vaihtoehto kuin tavallinen sokeri, sillä monet polyolit eivät aiheuta hampaiden reikiintymistä; erityisesti xylitolin uskotaan estävän bakteerien happametusta hampaissa. Glykeeminen vaikutus vaihtelee: suurin osa polyoleista vaikuttaa verensokeriin hieman verrattuna sokeriin, ja joidenkin, kuten erythritol, käytännössä ei nosta verensokeria.

Käyttö ja terveydellinen huomio: sokerialkoholeja käytetään monissa makeutetuissa tuotteissa, purukumeissa, leivonnaisissa ja lääkkeissä. On huomioitava, että liiallinen määrän nauttiminen voi aiheuttaa GI-oireita; joillekin ihmisille ne voivat aiheuttaa intoleranssia tai vatsaoireita. Lainsäädäntö velvoittaa usein ilmoittamaan mahdollisesta laksatiivisesta vaikutuksesta suuremmissa määrissä.