soijapavu

Soijapapu (Glycine max) on vuosikas palkokasvi, jonka siemenet eli pavut ovat tärkeä elintarvike- sekä teollisuusraaka-aine. Soijapavut ovat maailmanlaajuisesti yksi keskeisimmistä proteiinin ja öljyn lähteistä. Kasvi on kotoisin Itä-Aasiasta ja sitä viljellään nykyisin laajasti trooppisilla ja leutojen talvien alueilla ympäri maailmaa.

Kasvi on sopeutuva ja viljely on monipuolista. Se kasvaa yleensä puolesta metristä kahteen metriin, ja palkoihin kehittyvät pavut voivat olla erivärisiä: keltaisia, ruskeita, mustia tai vihreitä lajikkeesta riippuen. Pavut kuivataan varastoitavaksi, mutta niitä käytetään myös tuoreina, esimerkiksi edamame-tyylisesti.

Käyttö ja jalostus: soijapavuista valmistetaan monenlaisia elintarvikkeita. Tuoreina pavut voivat olla edamame, mutta kypsä kuivattu pavut jalostuvat tofuiksi, soijamaitoksi sekä misoksi, natto- ja tempeh-tuotteiksi. Öljy erotetaan pavusta ruokaöljyksi, ja lopulliset tuotteet voivat toimia ihmisravinnossa sekä eläinrehuna. Lisäksi valmistetaan proteiinipitoisia valmisteita ja teollisia raaka-aineita.

Ravinto ja terveys: soijapavut ovat proteiinipitoisia ja sisältävät kaikki välttämättömät aminohapot. Ne sisältävät myös hyviä rasvoja, kuitua sekä kivennäisaineita, ja niissä on runsaasti isoflavoneja. Soijatuotteet voivat kuitenkin aiheuttaa allergiaoireita joillakin ihmisillä, ja niiden on katsottu vaikuttavan joihinkin hormonitoimintoihin isoflavonien vuoksi.

Ympäristö ja talous: soijapapujen viljely on merkittävä globaalisti. Palkokasvit sitovat ilmasta typpeä maaperään, mikä voi vähentää typen lannoituksen tarvetta. Viljelyyn liittyy kuitenkin ympäristöhaasteita, kuten maankäytön muutoksia ja vesistövaikutuksia joidenkin alueiden suurissa tuotantoalueissa. Rahallinen merkitys on erityisesti ruokaturvan ja eläinrehun tuotannon yhteydessä.