skannausmenetelmästä

Skannausmenetelmä viittaa prosessiin, jossa fyysinen asiakirja tai kuva muunnetaan digitaaliseen muotoon käyttämällä skanneria. Tämä digitaalinen kopio voidaan sitten tallentaa, jakaa ja muokata elektronisesti.

Menetelmän perusperiaate on valonlähteen ja valosensorien käyttö. Kun asiakirja asetetaan skannerin lasilevylle, skannerin sisällä oleva valonlähde valaisee sen pinnan. Valo heijastuu asiakirjan eri osista, ja valosensorit, kuten CCD (Charge-Coupled Device) tai CIS (Contact Image Sensor), mittaavat heijastuneen valon intensiteettiä ja väriä. Nämä tiedot muunnetaan digitaalisiksi signaaleiksi, jotka muodostavat kuvan asiakirjasta.

Skannausmenetelmällä on monia sovelluksia. Se on yleinen tapa arkistoida dokumentteja, luoda digitaalisia kopioita valokuvista ja muista visuaalisista materiaaleista sekä digitoida vanhoja tai harvinaisia kirjoja. Optinen merkintunnistus (OCR) on usein yhdistetty skannausprosessiin, jolloin kuvana oleva teksti muunnetaan muokattavaksi ja haettavaksi tekstiksi.

Erilaisia skannerityyppejä on olemassa, kuten tasoskannerit, arkinsyöttöskannerit ja kädessä pidettävät skannerit, kukin soveltuen erilaisiin tarpeisiin ja materiaaleihin. Skannauslaatu riippuu skannerin resoluutiosta, värisyvyydestä ja ohjelmistosta, jolla kuva käsitellään.