sisäsäteilynä

Sisäsäteilynä tarkoittaa säteilyannosta, joka aiheutuu radioaktiivisten aineiden jäämisestä elimistöön ja toiminnasta siellä. Tämä voi tapahtua hengitysumbin kautta (inhalaatio), nauttimisen tai ruoan ja juoman kautta elimistöön päätyneiden radionuklidien muodossa tai ihon kautta imeytyneenä. Sisäinen annos voi kohdistua useisiin elimiin ja kudoksiin riippuen radionuklidin biokinetiikasta ja elinten toiminnasta.

Lähteet ja tekijät. Luonnonvaraiset radionuklidit, kuten kalium-40, sekä radonin ja sen tytärtuotteiden hengittäminen ovat yleisiä sisäisen säteilyn lähteitä. Ihmisen toiminnasta aiheutuvat lähteet sisältävät käytetyt radiopharmaceuticals-aineet lääketieteellisessä diagnostiikassa ja terapiassa sekä mahdollinen kontaminaatio tai onnettomuuksissa aiheutuva altistus. Radionuklidin jakautuminen elimistössä sekä sen biologinen poistuminen määrittävät, alkaako sisäinen annos kertautua käytettävien malli- ja laskentamenetelmien mukaan.

Dose ja mittaus. Sisäisen säteilyn annos kuvaillaan yleensä sekä biologisen että fysiologisen vaikutuksen kautta. Annosta voidaan arvioida esimerkiksi kommitoituna annoksena ajan kuluessa elimistöön jääneen radionuklidin tuottamasta säteilylasta sekä tehokkaana annoksena (Sv) yksittäisiä elimiä tai kokonaisuutta kohti. Mittausmenetelmät sisältävät bioassay-tutkimukset (virtsan tai ulosteen radionuklidianalyysit) sekä in vivo -mittaukset kohde-elimissä.

Terveyden vaikutukset ja valvonta. Sisäinen säteily vaikuttaa pehmeiden kudosten soluihin ja sitä kautta syöpäriskiin sekä mahdollisiin kudoskohtaisiin vaikutuksiin. Riski riippuu radionuklidin luonteesta, elin, jossa se sijoittuu, sekä annostusajasta. Säännöksissä korostetaan ALARA-periaatetta (niin alhaisella kuin ovat turvalliset) ja sisäisen annoksen monitorointia työntekijöille. Turvallisuus- ja säätelytoimenpiteet sisältävät hygienian, suojavarusteet, asianmukaisen varastoinnin sekä säännölliset mittaukset ja raportoinnin.