sinkkihiukkasista

Sinkkihiukkasilla tarkoitetaan sinkistä koostuvia hiukkasmaisia rakenneosia, joiden koko voi vaihdella nanometreistä mikrometreihin. Hiukkaset voivat olla metallisia sinkkihiukkasia tai sinkkioksidipitoisia partikkeleita (ZnO). Sinkkihiukkasien ominaisuudet riippuvat koosta, muodosta ja pinnan karakteristiikasta, ja ne voivat esiintyä sekä yksittäisininä partikkeleina että aglomeroituneina koostumuksina.

Valmistusmenetelmät vaihtelevat sovelluksen mukaan. Metallisia sinkkihiukkasia voidaan valmistaa kemiallisella pelkistämisellä sinkin suoloista tai fysikaalisilla menetelmillä, kuten höyrystämällä ja tiivistämällä. Sinkkioksidipitoisia hiukkasia syntetisoidaan usein hydrolyysillä, sol-gel -tekniikoilla, tai haihdutus- ja palamisprosessien avulla. Nanokokoluokan hiukkasille voidaan lisäksi hakea kontrolloitua muotoa ja pintakäsittelyä pintaintegraatioon ja stabilointiin.

Ominaisuudet vaihtelevat muodosta riippuen. Metallinen sinkki reagoi ilmassa muodostaen ohueen oksidikerroksen, joka vaikuttaa sen korroosionkestävyyteen ja kemialliseen käytökseen. ZnO-pitoisilla hiukkasilla on puolijohdeominaisuuksia sekä UV-suojaavia ja optisia ominaisuuksia, ja ne tarjoavat suurta pinta-alaa, mikä parantaa reaktiivisuutta ja katalyyttisiä kyvykkyyksiä nanokoossa.

Käyttökohteet ovat monenlaisia. Sinkkihiukkasia käytetään galvanoinnissa ja korroosionestoissa, maaleissa ja pigmentteinä, UV-suoja-aineina sekä antimikrobisina lisäaineina kosmetiikassa tai elektronisissa sovelluksissa. ZnO:n erityisominaisuuksien vuoksi sitä hyödynnetään myös UV-suojaukseen ja lasi- sekä elintarviketeollisuudessa.

Turvallisuus ja ympäristö: Inhalaatiohengityksessä pienikokoiset hiukkaset voivat ärsyttää hengitysteitä, ja pitkäaikainen altistuminen voi olla terveysriskitekijä. Nanokokoiset sinkkihiukkaset vaativat erityistä huomiota altistumisen rajoittamiseen ja asianmukaista suojautumista. Ympäristövaikutuksia arvioidaan vesieliöihin kohdistuvien vaikutusten sekä liukenemissija ionien vapautumisen kautta. Sääntelyissä, kuten EU:n REACH, ohjataan riskinarviointia, raportointia ja käyttöturvallisuutta koskevia vaatimuksia.