singulariteetista

Singulariteetista on käsite, jota käytetään sekä tieteellisessä että julkisessa keskustelussa. Siihen liittyy äärimmäinen muutos tai poikkeama, jonka vaikutuksia on vaikea ennustaa nykyisen tiedon perusteella.

Matematiikassa ja tilastotieteessä singulariteetti on piste, jossa jokin funktio ei ole määritelty tai jonka käyttäytyminen muuttuu epälineaarisesti.

Fysiikassa gravitaatiollinen singulariteetti esiintyy esimerkiksi mustien aukkojen keskustassa, jossa aika- ja avaruuden kaarevuus tiivistyy ja nykyisen teorian ennusteet pettävät.

Tekninen singulariteetti on konsepti siitä hetkestä, jolloin tekoäly ja muut teknologiset järjestelmät kehittyvät nopeasti ja kykenevät parantamaan itseään yhä tehokkaammin.

Termi sai alkunsa Vernor Vingen esseestä vuonna 1993, ja sitä popularisoi Ray Kurzweil teoksessaan The Singularity Is Near (2005).

Keskustelu on monitahoinen: optimistit katsovat, että singulariteetti voisi ratkaista suuria ongelmia ja tuoda parannuksia elintasoon, kun taas varovaiset varoittavat riskeistä kuten hallinnan menetyksestä tekoälylle, turvallisuus- ja etiikkaongelmista sekä kasvavasta eriarvoisuudesta.

Nykytilanteessa keskustellaan tekoälyn kehittymisen hallinnasta, turvallisuudesta ja sääntelystä sekä siitä, miten yhteiskunnan tulisi valmistautua nopeisiin ja mahdollisesti äkillisiin teknologisiin muutoksiin.