simkortin

SIM-kortti on tilaajan tunnistamiseen tarkoitettu pieni älykortti, jota käytetään mobiililaitteissa kuten puhelimissa ja tableteissa. SIM-kortti tallentaa muun muassa IMSI-tunnuksen sekä salausavain Ki sekä tilaukseen liittyvää konfiguraatiotietoa. Näiden tietojen perusteella mobiiliverkko voi tunnistaa käyttäjän ja tarjota palvelut kuten puhelut, SMS-viestit sekä mobiilidatan. SIM-kortti mahdollistaa myös roamingin, eli yhteyden käyttämisen toisen operaattorin verkoissa.

Fyysiset muodot ja eSIM

SIM-kortin fyysiset muodot ovat perinteinen full-size, mini-SIM, micro-SIM sekä nano-SIM. Yleistymässä on myös eSIM (embedded SIM), joka on upotettu laitteen sisään ja jonka profiilit voidaan ohjelmallisesti ladata ja hallita ilman fyysistä kortin vaihtoa. Profiilikustannuksia voidaan Hallita useiden operaattorien välillä.

Toiminta ja tiedot

Kortin sisältö koostuu IMSI-tunnuksesta sekä salausavaimesta Ki, joita käytetään laitteen ja verkon välisen todennuksen toteuttamiseksi. Laite muodostaa turvayhteyden verkkoon, ja palveluntarjoaja myöntää käyttöoikeudet tilauksen mukaisten palveluiden käyttöön. Kortin tuki PIN- ja PUK-koodien avulla parantaa paikallista turvallisuutta: PIN avaa kortin käytön, PUK palauttaa PINin, jos se on unohtunut tai lukittu.

Käyttö ja turvallisuus

SIM-kortin avulla käyttäjä saa puhelut, viestit ja tiedon käyttöönoton. Turvallisuutta lisäävät myös mahdolliset käyttökäytännöt, kuten PIN-koodin asettaminen ja kortin lukituksen hallinta. eSIM:n avulla on mahdollista hallita useita profiileja ja vaihtaa operaattoria virtuaalisesti ilman fyysistä kortin vaihtamista.

Historia ja standardointi

SIM-kortit ovat kehittyneet 1990-luvulla alueen standardoinneista (ETSI, 3GPP). Nykyään käytetään sekä perinteisiä fyysisiä kortteja että eSIM-teknologia, joka on yleistynyt älypuhelimissa, tableteissa ja muissa laitteissa.