silikaattimineraaleihin

Silikaattimineraalit ovat mineraaleja, jotka muodostuvat silikaattiyhdykäskestä SiO4-tetraedreistä, joista muodostuu erilaisia rakenteita jakamalla happiatomia. Tetraedrit voivat esiintyä erillisinä yksikköinä tai liittyä toisiinsa, mikä johtaa monimutkaisiin ja laajoihin rakenteisiin. Silikaattimineraalit muodostavat suurimman osan maan kuoresta ja ne esiintyvät kaikissa kivissä—igneaattisissa, metamorfisissa ja sedimentaarisissa.

Klassifikaatio perustuu SiO4-tetraedreiden yhteisrakenteen tyyppiin. Nesosilikaatit muodostuvat erillisistä tetraedreista. Silloin tällöin yhdessä kuormassa tetraedrit eivät jaa happiatomiaan; esimerkkeinä oliviini. Soro-silikaatit koostuvat Si2O7-ryhmistä, jotka muodostavat paritetraedriteja, esimerkiksi epidotiryhmän mineraalit. Cyklosilikaatit muodostavat renkaisia verkkoja, kuten beryl. Inosilikaatit jaetaan yksittäisiin ketjuihin (pyrokseenit) ja kaksoisketjuihin (amfibolit). Phyllosilikaatit muodostavat litteitä kerroksia (mika, clay-mineraalit). Tectosilikaatit muodostavat kolmiulotteisia kehyksiä, joissa jokainen tetraedri jakaa kaikki neljä hapen naapureidensa kanssa; tärkeimmät esimerkit ovat kvartsi ja feldspatit.

Maantuottaja ja teollisuus: Silikaattimineraalit ovat yleisimpiä mineraaleja maan kuorella ja ne muodostuvat monenlaisissa geologisissa ympäristöissä igneeisista, metamorfisista ja sedimentaarisista prosesseista. Käytännön merkitys on suuri: kvartsia ja feldspatteja käytetään rakennusmateriaaleina, lasin ja keramiikan raaka-aineina sekä elektroniikassa, kuten kvartsia käytetään kide- ja resonointimateriaalina. Silikaattimineraaleja tutkitaan laajasti geologiassa sekä materiaalitieteissä.