Phyllosilikaatit

Phyllosilikaatit ovat mineraaleja, joiden perusrakenne koostuu litteistä piidioksidin tetraedreista muodostuneista kerroksista. Näitä kerroksia muodostuu 1:1- tai 2:1-tyypein riippuen siitä, kuinka monta tetraedrista kerrosta ympäröi oktaedraalisen kerroksen. Kerrokset voivat sisältää hydroksidia ja vesikerroksia sekä kationeja, mikä sallii ioninvaihdon ja veden sitomisen. Tämän kerroksellisen rakenteen vuoksi phyllosilikaatit ovat huokoisia ja niillä on selvä basal cleavage -repeytyvyys.

1:1- ja 2:1-tyyppejä voidaan erottaa rakennetta ja kerrosten määrän perusteella. 1:1-tyypit, kuten kaoliini ja serpentiinit, koostuvat yhdestä tetraedrisestä ja yhdestä oktaedraalista kerroksesta. 2:1-tyyppisissä mineraaleissa on kaksi tetraedrista kerrosta ympäröimän yhden oktaedraalisen kerroksen. Näihin ryhmiin kuuluvat muun muassa mika- ja smektiittiperheet sekä talc. Smektiittien ominaispiirre on veden ja muun molekyylien pystymän interlayer-tilan laajeneminen, mikä aiheuttaa niiden suuria tilavuudenmuutoksia.

Synty ja esiintyminen: phyllosilikaatit syntyvät yleisimmin rapautumistuotteina feldspaatin ja muiden silikaattien hajoamisen sekä metamorfisten ja hydrotermaalisien prosessien vaikutuksesta. Ne ovat keskeisiä maaperien ja sedimenttien rakennuspalikoita ja vaikuttavat merkittävästi veden pidättymiseen, rakenteeseen ja kemialliseen vaihtoon.

Käyttö ja merkitys: kaoliinia käytetään laajalti keramiikassa ja paperin käsittelyssä; smektiittejä käytetään öljyteollisuudessa sekä täyteaineina ja adsorbentteina; talc toimii täyte- ja eristeaineena; mika on tärkeä eristemateriaali ja lisäaine elektroniikassa. Joissakin serpentiinilajeissa voi esiintyä kuitumaisia muotoja, joita on perinteisesti kutsuttu asbestiksi, mikä aiheuttaa terveysriskin. Phyllosilikaatit ovat siten sekä geologisesti että teollisesti keskeinen mineraaliryhmä.

---