Nesosilikaatit

Nesosilikaatit (myös ortosilikaatit) ovat silikaattimineraaleja, joiden perusrakenneyksikkö on erillinen SiO4-tetraedri. Tetraedrit eivät jaa happiatomeja keskenään, vaan varauksensa kompensoidaan eri metallikationeilla, kuten Mg2+, Fe2+, Ca2+ ja Al3+. Tämän vuoksi niiden yleinen kemiallinen käyttäytyminen ja fysikaaliset ominaisuudet vaihtelevat laajasti.

Tunnettuja nesosilikaatteja ovat esimerkiksi oliviini ((Mg,Fe)2SiO4), granaatti (X3Y2(SiO4)3, eri lajikkeita useilla kationeilla), zirconi (ZrSiO4) ja topaasi (Al2SiO4(F,OH)2). Monet näistä esiintyvät runsaasti vaipan- ja magmakivissä, metamorfisissa kivilajeissa sekä pegmatiiteissa. Zirconi käytetään yleisesti U–Pb-ikämäärityksissä geokronologiassa, oliviini on merkittävä vaipan koostumusta osoittava mineraali ja granaatit ovat yleisiä metamorfisessa kontekstissa.

Nesosilikaateille on tyypillistä korkea sulamispiste ja selkeät yksikiteiset rakenteet, mikä vaikuttaa niiden kovuuteen ja murtumiseen. Värit ja kiilto vaihtelevat, minkä vuoksi monet ovat myös jalokivi- tai korukäytössä. Luokituksessa nesosilikaatit erotetaan muista silikaattityypeistä, kuten inosilikaateista (ketjut), filosilikaateista (levyt) ja tekosilikaateista (kehykset), nimenomaan tetraedrien erillisyyden perusteella.

Tutkimuksessa nesosilikaatit tarjoavat tietoa maakappaleiden koostumuksesta, muodostumisolosuhteista ja geologisista prosesseista, ja ne ovat merkittävä osa kivien ja mineraalien systematiikkaa.