sikiäitä

Sikiöt ovat kehittyviä organismeja hedelmöityksen jälkeen. Ihmisellä embryonaalinen vaihe kattaa noin ensimmäiset kahdeksan viikkoa; tämän jälkeen kehittyvä organismi määritellään yleensä sikiöksi, kunnes syntyy. Sikiöt voivat viitata sekä ihmisen että muiden eläinten varhaiseen kehitysvaiheeseen, ja termiä käytetään yleisesti biologisessa ja lääketieteellisessä keskustelussa.

Kehitys alkaa hedelmöityksestä, jolloin syntyy zygootti, joka jakautuu useiksi soluiksi ja muodostaa kiinnittyvän blastokystin. Varhaiset vaiheet sisältävät solujen erikoistumisen sekä kudosten ja elimien alkumuotojen muodostumisen. Tämän ajanjakson aikana tapahtuu muun muassa neurulaatio ja organogeneesi, ja pääpiirteiltään ihmisellä syntyy raajojen, aivostokesen ja muiden elinten primordiat. Ensimmäisten viikkojen aikana kehittyy myös tärkeä istukan ja kohdun verenkiertoyhteyden verkosto, joka tukee sikiön kasvua.

Rauhaset ja istukka muodostavat sikiön ja äidin välisen yhteyden, jolloin veri- ja ravinnesiirto sekä hormoneiden kulku mahdollistuvat. Sikiön kehitys on herkkää ympäristötekijöille; alkoholi, lääkkeet, infektiot sekä aliravitsemus voivat vaikuttaa sikiön terveyteen ja kehitykseen.

Tutkimus sikiöiden kehityksestä on keskeinen osa kehitysbiologiaa sekä kliinistä lääketiedettä, mukaan lukien koeputkihedelmöitys. Sääntely vaihtelee maittain, ja eettiset ohjeet rajaavat usein tutkimuksen kulkua sekä aikaa, jonka kuluessa ihmisalkioita voidaan kultivoida. Eläinmalleja käytetään laajasti sikiön kehityksen peruskysymysten selvittämiseksi.